Volga


Tämä artikkeli käsittelee jokea. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Volga

Volgan vesistöalue
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Kunnat Tverin alue, Moskovan alue, Jaroslavlin alue, Kostroman alue, Ivanovon alue, Nižni Novgorodin alue, Marin tasavalta, Tšuvassia, Tatarstan, Uljanovskin alue, Samaran alue, Saratovin alue, Volgogradin alue, Astrahanin alue, Kalmukia
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Volgan vesistö
Pinta-ala 1 360 000 km2
Joen uoman kohteita
Alkulähde Valdain ylänkö
Laskupaikka Kaspianmeri
Esteet Ivankovon vl, Uglitšin vl, Rybinskin vl, Nižni Novgorodin vl, Tšeboksaryn vl, Žiguljovskin vl, Saratovin vl, Volgan vl
Mittaustietoja
Pituus 3 530 km
Lähdekorkeus 256 m mpy.
Laskukorkeus -28 m
Korkeusero 284 m
Kaltevuus 0,64 m/km
Keskivirtaama 8 060 kuutiometriä sekunnissa
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Volga (ven. Волга, mariksi Юл, Jul, tat. Идел, İdel, tšuvassiksi Атăл, Atăl, mordvaksi Рав, Rav, saks. Wolga) on Euroopan pisin ja runsasvetisin joki. Se on Volgan vesistöalueen pääuoma, jonka valuma-alueen pinta-ala on 1,35 miljoonaa neliökilometriä. Erään lähteen mukaan valuma-alueen pinta-ala olisi 1 431 296 neliökilometriä [1]. Volgan pituus on 3 685 kilometriä ja se on yksi Venäjän merkittävimmistä kuljetusreiteistä. Volga ja sen valuma-alue sijaitsevat kokonaisuudessaan Venäjällä.[2][3]

Sisällysluettelo

Pääuoman kulku


Volga saa alkunsa Valdain kukkuloilta 228 metrin korkeudella Moskovasta 400 kilometriä luoteeseen, mistä se virtaa ensin itään ja sitten etelään päin ja laskee lopulta Kaspianmereen. Sen valuma-alue ulottuu idässä Uralvuoristoon asti. Perinteisesti joki on jaettu kolmeen osaan: Ylä-, Keski- ja Ala-Volgaan.[2][3][4]

Ylä-Volga alkaa Valdain ylängöltä ja virtaa aluksi koilliseen alaville soille, jossa se virtaa metsien ja järvien läpi Rybinskin tekojärveen. Se sijaitsee paikassa, missä joki taipui Mologan mutkalle ja missä sijaitsi Mologan kaupunki.[2][3][4]

Rybinskin järveltä alkaa Keski-Volgan osuus, joka päättyy Kaman yhtymäkohtaan. Joki virtaa aluksi kaakkoon Danilovin- ja Uglitšin ylängön välistä Nižni Novgorodiin, missä siihen yhtyy oikealta suuri Oka. Yhtymäkohdan jälkeen joki on aiempaa huomattavasti leveämpi ja se jatkaa soisten metsien läpi Kazaniin, missä kääntyy etelään ja kuivemmille seuduille. Täällä siihen yhtyy vasemmalta Kama, joka on myös suuri sivujoki.[2][3][4]

Samalla alkaa Alinen Volga, joka virtaa etelään ja välillä etelä-lounaaseen. Sen uoma seuraa länsipuolen Volgan ylängön ja itäpuolisen Turgain tasangon välistä ikiaikaista uomaa. Samaran kaupungin kohdalla se kiertää korkean selänteen, missä joki joutuu tekemään 160 kilometriä pitkän ja jyrkän mutkan. Joki jatkaa lähes suorana Volgogradiin, missä sen uoma haarautuu kahdeksi rinnakkain virtaavaksi uomaksi. Nämä haarautuvat vielä lisää Volgan suistoalueella, missä Volgan vesi levittäytyy moniin suistohaaroihin ennen laskemistaan Kaspianmereen.[2][3][4]

Volga pääuoma on kahlittu suurilla padoilla vesivoiman käyttöön. Suurin osa Volgaa on purjehduskelpoista, minkä ansiosta se on merkittävä kuljetusväylä ja sisävesiliikenteen reitti Venäjällä. Volgan ekologinen tilanne on huonontunut likavesien ja patoaltaiden takia huomattavasti.[2]

Pääuoman tekojärvet ja vesivoima


Vaikka joki on kaltevuudeltaan vaatimaton, on suurella virtaumalla takanaan suuri liike-energia. Pääuoma on padottu useasta kohdasta, jolloin eri vuodenaikojen väliset virtaumien suurimmat erot on tasoitettu tekojärvillä.

Tekojärvi Pinta-ala (km²) Tilavuus (km³) Voimalaitos (teho ja valmistumisvuosi) Suuret rantakaupungit
Ivankovon tekojärvi 327 1,12 Ivankovon vesivoimalaitos, 30 MW (1937) Dubna
Uglitšin tekojärvi 249 1,2 Uglitšin vesivoimalaitos, 110 MW (1940) Uglitš, Kaljazin
Rybinskin tekojärvi 4 580 25,4 Rybinskin vesivoimalaitos, 236 MW (1947) Rybinsk, Tšerepovets
Gorkin tekojärvi 1 590 8,7 Nižni Novgorodin vesivoimalaitos, 520 MW (1956) Jaroslavl, Rybinsk
Tšeboksaryn tekojärvi 2 274 13,8 Tšeboksaryn vesivoimalaitos, 1 404 MW (1982) Tšeboksary, Kozmodemjansk
Kuibyševin tekojärvi 6 450 58 Žiguljovskin vesivoimalaitos, 2 315 MW (1955) Kazan, Toljatti, Uljanovsk
Saratovin tekojärvi 1 831 12,9 Saratovin vesivoimalaitos, 1 360 MW (1955) Balakovo, Syzran
Volgogradin tekojärvi 3 117 31,5 Volgan vesivoimalaitos, 2 582 MW (1960) Saratov, Engels, Volžski

Sivujoet ja kanavat


Volgalla on kymmenen sivujokea, joiden pääuoma on yli 500 kilometriä pitkä, ja 151 000 sivujokea, joiden uoma on yli 10 kilometriä pitkä [1]. Volgan merkittävimmät sivujoet ovat Oka, Kama, Vetluga ja Sura. Sivujoet ovat alavirralta ylävirtaan päin lueteltuina:

Volga on yhteydessä Itämereen ja Vienanmereen Volgan–Itämeren vesitien kautta sekä Mustaanmereen Volgan–Donin kanavan ja Donjoen kautta.

Pääuoman asutus


Volgan vesistöalueella sijaitsee 11 Venäjän 20 suurimmasta kaupungista, mukaan lukien Moskova. Itse Volgan varrella sijaitsevista huomattavimmat ovat ylävirrasta lukien:

Lähteet


  1. a b Antikainen, Janne & Auri, Elina & Rannanpää, Sari & Talvitie, Jere: Saaristo- ja vesistöaluepolitiikat Euroopassa -selvitys, s. 52–53. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriö, 2019. ISBN 978-952-453-996-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.1.2020).
  2. a b c d e f Volga River Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  3. a b c d e Luhr, James F. (toimittaja): Maapallo (Earth), s. 228. Suomentanut Tikkanen, Matti (Helsingin yliopisto) & al.. Lontoo, Englanti (suom. Helsinki): Dorling Kindersley Ltd. (suom. Karttakeskus), 2003 (suom.2007). ISBN 978-951-593-040-8.
  4. a b c d ”Russian Waterways 1913”. Russian Yearbook 1913.

Aiheesta muualla











Luokat: Venäjän joet | Tatarstanin joet | Marin tasavallan joet | Kalmukian joet | Tšuvassian joet | Volgan vesistö




Tiedot vuodesta: 27.04.2021 03:39:22 CEST

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-BY-SA-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.