Vinyylilevy


Vinyylilevy on polyvinyylikloridista valmistettu kiekko, jolle tallennetaan ääntä analogisessa muodossa. Vinyylilevyn molemmille puolille voidaan tallentaa ääntä. Mekaaninen ääni-informaatio on levyn pinnalla spiraalin muotoisessa kapeassa urassa ja se voidaan toistaa levysoittimella, jonka neula seuraa uran muotoa. Urat saavat neulan värähtelemään, mistä kuuluu ihmiskorvallakin kuultava heikko ääni.

Uudemmat vinyylilevyt ovat yleensä stereofonisia, mutta alkuaikoina levyt olivat monofonisia. Stereolevyissä vasen ja oikea kanava on kaiverrettu uran eri kyljille, ja äänirasiassa on erilliset anturit neulan erisuuntaisille liikkeille.

Nimitykset LP-levy (engl. long playing[1], pitkäsoittolevy) ja EP-levy (engl. extended play) tarkoittavat tietyn tyyppisiä vinyylilevyjä. LP-levyn kehitti Peter Goldmark Columbia-yhtiölle 1948[2]. Sitä ennen käytettiin 78 kierrosta minuutissa pyöriviä sellakkalevyjä eli savikiekkoja. LP-levy pyörii 33 ⅓ kierrosta minuutissa ja yhdelle puolelle mahtuu noin 20 minuuttia korkealaatuista ääntä. 1970- ja 1980-luvuilla useimmat äänitteet julkaistiin rinnakkain LP-levyinä ja C-kasetteina.

Sisällysluettelo

Hifi-levysoittimet


Hifi-levysoittimissa käytettävissä magneettisissa äänirasioissa neula on kiinnitetty magneettiin, jonka ympärillä ovat käämit. Liikkuva magneetti indusoi käämeihin heikon sähkövirran, joka sitten vahvistimessa vahvistetaan ja syötetään kaiuttimiin. Magneettinen äänirasia vaatii RIAA-korjaimen (Recording Industry Association of America), joka toimii taajuuskorjaimena. PHONO-sisäänmeno kertoo, että vahvistimessa on sisäänrakennettu RIAA-muunnin. RIAA-muuntimia saa myös erillisinä, mikä mahdollistaa tavallisen Line/Aux In -sisäänmenon käytön.

Värilliset ja kuvalevyt


Vinyylilevyt ovat yleensä mustia, mutta myös värillisiä ja läpinäkyviä levyjä on valmistettu. 1970-luvun lopulla yleistyivät kuvalevyt, joissa läpinäkyvän vinyylin sisään puristettiin valokuva tai muu kuva. Kuva-LP:t myydään yleensä läpinäkyvissä ja taipuisissa muovikansissa erotuksena tavanomaisista kansista, jotka saattavat jopa aueta. Joskus harvoin kuva-LP:t myydään tavallisissa kansissa, mutta yleensä tämä näkyy levyn hinnassa.selvennä

Flexilevyt


Aikakauslehtien liitteinä on saanut taipuisasta muovista puristettuja ohuita 7" levyjä.

Vinyylilevyn suosio


Vinyylilevyt olivat yleisin musiikin myyntimuoto vuosikymmenien ajan, kunnes 1980-luvun lopulla digitaaliset CD-levyt alkoivat yleistyä. Vinyylilevyt ovat kuitenkin koko ajan nauttineet suosiota joissain piireissä, esimerkiksi underground-rockissa sekä hip-hop- ja konemusiikissa erityisesti DJ-käytössä. Viime vuosina vinyylin suosio on kasvanut jonkin verran romahduksen jäljiltä, ja esimerkiksi jotkin tavaratalot ovat ottaneet vinyylilevyt jälleen valikoimiinsa. Pienemmistä erikoislevykaupoista vinyylejä on saanut aina. Samoin kirjastojen musiikkiosastolta voi löytyä vinyylilevyjä ja niitä voi myös yleensä lainata.

Jonkin verran kansainvälisten artistien uusista levyistä julkaistaan edelleen vinyylinä. Monien suomalaistenkin artistien levyjä on julkaistu vinyylimuodossa 2000-luvulla, joskin painosmäärät ovat olleet sangen pieniä, yleensä vain 500 – 1 000 kappaletta. Samalla käytettyjen vinyylien hinnat ovat levyjen osto- ja myyntiliikkeissä nousseet selvästi 1990-luvun lopun jälkeen. Monet keräilijät suosivat vinyylejä paremman kansitaiteen ja nostalgisen äänenlaadun takia[3].

Yhdysvalloissa vuoden 2020 alkupuoliskolla vinyylilevyjen myynnin arvo ylitti CD-levyjen myynnin arvon ensi kertaa sitten 1980-luvun. Vinyylilevyjen myynnin arvo oli kuitenkin yhä vain neljä prosenttia koko äänitetyn musiikin arvosta. Fyysisten äänitteiden kokonaisliikevaihdosta vinyylilevyn osuus oli 62 prosenttia.[4]

Kestävyys


Vinyylilevy kuluu soitettaessa, ja se on CD-levyä alttiimpi äänenlaatuun vaikuttaville naarmuille. Soittimen säädöt vaikuttavat levyn kulumiseen. Myös levyssä oleva staattinen sähkö aiheuttaa äänessä kuultavia häiriöitä. Vinyylilevy on lisäksi herkkä taipumaan lämmössä tai painon alla, joten sitä pitää säilyttää huoneenlämmössä pystyasennossa. Pinossa niitä ei ole syytä säilyttää, sillä levy on keskeltä paksumpi kuin reunoilta.

Kuntoluokitus

Vinyylilevyjä myytäessä levyn kunto arvioidaan yleensä vakiintuneen kuntoluokituksen mukaan. Siinä arvioidaan, kuinka kulunut, rikkoutunut tai sotkeutunut levy ja sen kansi ovat. Luokitus on yleinen vinyylilevyjen arvioinnissa, sillä pienetkin naarmut voivat vaikuttaa levyn sointiin, mutta toisaalta levy voi olla soittokelpoinen vielä pahaltakin näyttävinkin jäljin. Vinyylilevyt ovat CD-levyihin verrattuna herkkiä naarmuuntumaan. Kuntoluokitusta käytetään kuitenkin toisinaan myös CD-levyihin sekä esimerkiksi kirjoihin tai lehtiin. Levy ja kansi arvioidaan yleensä erikseen, esim. EX-/VG+.

Lisäksi arvioinnissa käytetään apuna merkkejä - ja +, esimerkiksi M- on uudenveroinen, mutta kertaalleen kuunneltu levy.

[5]

Levytyypit


Myös muun kokoisia levyjä on olemassa, mutta ne ovat hyvin harvinaisia.

Lähteet


  1. Lyhenneluettelo 10.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 17.4.2013.
  2. Gronow, Pekka & Saunio, Ilpo: Äänilevyn historia, s. 258. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16155-1.
  3. Mäenpää, Pasi: Vinyylit käyvät kaupaksi muillekin kuin keräilijöille Yle Uutiset. 16.8.2014. Yle Turku. Viitattu 17.8.2014.
  4. Vinyylilevyjen myynnin arvo ylitti cd-myynnin USA:ssa ensi kertaa sitten 1980-luvun Helsingin Sanomat. 11.9.2020. Viitattu 4.12.2020.
  5. http://www.swampmusic.com/vinyls.php

Aiheesta muualla


Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vinyylilevy.









Luokat: Tallennusvälineet | Äänentoistotekniikka




Tiedot vuodesta: 27.02.2021 01:03:36 CET

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-BY-SA-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.