Uskonto - fi.LinkFang.org

Uskonto


Uskonto tarkoittaa uskoa ja siihen liittyvää pyhyyden kokemusta, joka on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina (yhteisöllisinä) tapoina ja (palvonta)menoina.[1]

Sisällysluettelo

Uskonnon määritelmä


Pääartikkeli: Uskonnon määritelmä

Uskonnon määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse yksimielisyyttä.[2] Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen mukaan uskonto on käsitteellistys, joka on tehty suuresta määrästä erilaisia uskomuksia, käyttäytymistaipumuksia ja kokemuksia.[3]

Uskontojen jaottelua


Uskontoja voidaan jaotella monin eri perustein. Jumalakäsityksen mukaan teistiset eli jumalauskoiset uskonnot voidaan jakaa yksijumalaisiin (esimerkiksi länsi-Aasiassa syntyneet juutalaisuus, kristinusko ja islam) sekä monijumalaisiin (kuten hindulaisuus) ja monistisiin uskontoihin (useat Itä-Aasian uskonnot: buddhalaisuus, taolaisuus, kungfutselaisuus ja šintolaisuus).[4]

Sosiologisessa analyysissa uskontoja voidaan jaotella sen yhteiskuntatyypin mukaan, jossa ne ovat syntyneet. Shamanistiset uskonnot liittyvät keräily- ja paimentolaistalouksiin, kirjauskonnot maatalousyhteiskuntiin. Hindulaisuuden yhteyttä Intian niemimaan yhteiskunnalliseen rakenteeseen osoittaa se, että hindulaisuus ei ole kyennyt leviämään sen ulkopuolelle.[5] Erikoistapauksen muodostaa islam, joka nähtävästi sai alkunsa jakautumalla kristillisestä kirjauskonnosta, mutta muokkaantui palvelemaan lähinnä paimentolaisuuteen perustuvien klaaniyhteiskuntien tarpeita. [6]

Uskontoja


Pääartikkeli: Maailmanuskonnot
Maailman uskonnot
Neljä suurinta uskontoa (2010) uskontokunnan jäsenmäärä % maailman väkiluvusta
Kristinusko 2,17 mrd.[7] 31,4 %
Islam 1,60 mrd.[8] 23,2 %
Hindulaisuus 1,03 mrd.[9] 15,0 %
Buddhalaisuus 0,49 mrd.[10] 7,1 %

Uskonto Suomessa

Pääartikkeli: Uskonto Suomessa

Suomessa 69,8 % prosenttia väestöstä kuului vuoden 2018 lopussa evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 1,1 % ortodoksiseen kirkkokuntaan. Muihin uskontokuntiin kuului 1,7 % väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 27,4 prosenttia väestöstä.[11]

Uskonnollisuus


Pääartikkeli: Uskonnollisuus

Vuonna 2009 julkaistun Gallup Internationalin mielipidekyselyn mukaan vähiten uskonnollisia ovat virolaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset ja norjalaiset. Suomalaiset ovat naapurikansojaan uskonnollisempia ollen vertailussa 14. vähiten uskonnollinen maa. Suomessa 29 prosenttia vastaajista piti uskontoa tärkeänä elämässään ja 70 prosenttia vastaajista ei pitänyt uskontoa tärkeänä elämässään. Tutkimuksen mukaan uskonnollisuudella on taipumus vähetä, mitä enemmän yhteiskunta vaurastuu. Länsimaista uskonnollisimpiin kuuluu Yhdysvallat, jossa 65 prosenttia vastaajista piti uskontoa tärkeänä. Maan sisällä uskonnollisuus vaihteli itäisen Vermontin 42 prosentista etelävaltioiden Mississipin 82 prosenttiin.[12]

Ninian Smart on esittänyt, että monissa uskonnoissa olisi seitsemän uskonnon ulottuvuutta. Näitä ovat Smartin mukaan käytännön ja uskonnollisten menojen ulottuvuus, kokemuksen ja tunteen ulottuvuus, kertomusten ja myyttien ulottuvuus, opin ja ajattelun ulottuvuus, moraalin ja säädösten ulottuvuus, yhteisöjen ja laitosten ulottuvuus ja aineellinen ulottuvuus.

Ninian Smartin luokittelun kaltaisia tutkimukseen perustumattomia luokitteluja on arvosteltu siitä, että ne ovat mielivaltaisia. Smart ei ilmaise täsmällistä kokemusperäistä menetelmää jäsennysten muodostamiseksi. Hän ei esitä perusteluja sille, miksi kyseiset ulottuvuudet on valittu.[14]

Teorioita uskonnon alkuperästä


Pääartikkeli: Uskonnon alkuperä

Uskonnon syntyä pohti antiikin runoilija Lucretius. Hänen mukaansa uskonto syntyi siitä, että ihmiset eivät ymmärtäneet heidät synnyttäneen kaikkeuden toimintaa ja luonnon ilmiöiden syitä, kuinka ihmiset olivat syntyneet ja miksi heidän elinolosuhteensa vaihtelivat onnessa ja onnettomuudessa.[15]

Sosiologiset teoriat

Ranskalainen sosiologi Émile Durkheim julkaisi vuonna 1912 teoksen Uskontoelämän alkeismuodot,[16] jossa hän katsoi, että jumala on yhteiskunnan vertauskuva. Uskonnossa yhteisö palvoo viime kädessä itseään ja jaettuja normejaan.[17][18]

Historioitsijat McNeill ja McNeill yhdistävät suurten kirjauskontojen syntymisen kaupunkien kasvuun ja yhteiskuntien monimutkaistumiseen. [5] Niitä edeltäneet, yleensä shamanistiset uskonnot palvelivat yksinkertaisempien yhteisöjen uskonnollisia tarpeita, kun ne antoivat ihmisille mahdollisuuden esi-isien palvontaan ja vuorovaikutukseen jumalien kanssa. Yhteiskuntien monimutkaistuminen toi mukanaan hierarkkisen luokkayhteiskunnan ja laajamittaisen sosiaalisen sorron. Voittajiksi alkoivat päätyä sellaiset uskonnot, jotka kykenivät jakamaan ihmisille tuonpuoleista toivoa ja lohtua. Siitä kirjoitti 25-vuotias Karl Marx: ”Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän, hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia.” [19] Marxin sanat ”Sie ist das Opium des Volkes” käännetään säännöllisesti mutta virheellisesti muotoon ”oopiumia kansalle”, mikä muuttaa niiden merkityksen salaliittoteorian kaltaiseksi. Marxin uskontoteoria sopii havaintoon, että hyvinvoinnin myötä uskonnollisuus on Euroopassa kääntynyt laskuun.

Eräät tutkimustulokset osoittavat jaetun uskonnon toimivan voimakkaana keskinäisen luottamuksen lisääjänä ja yhteistoimintaan liittyvien ongelmien ratkaisijana. Keskeisessä asemassa ovat sitoutumista ilmaisevat uhraukset. Tutkimukset osoittavat muun muassa uskonnollisten yhteisöiden olevan pitkäikäisempiä kuin sekulaarit verrokkinsa.[20] Kokeellisissa tutkimuksissa on havaittu, että yhteinen uskonnollinen identiteetti on saanut koehenkilöt käyttäytymään avuliaammin toisiaan kohtaan.[21][22][23] Antropologi Richard Sosis ja evoluutiobiologi David Sloan Wilson ovatkin esittäneet taipumuksen uskonnolliseen käyttäytymiseen kehittyneen ja säilyneen, koska se on edistänyt ihmisen selviytymistä evoluutiossa.[24] [25]

Evoluutio selityksenä

2000-luvulla tieteellinen keskustelu uskonnon merkityksestä ihmisen evoluutiossa on ollut kiivasta: onko kyse ihmisyksilöiden tai -ryhmien selviytymistä edesauttaneesta adaptaatiosta vai merkityksettömästä tai haitallisesta evoluution sivutuotteesta.[24][26]

Biologi Richard Dawkinsin mukaan uskonnot edustavat evoluution näkökulmasta voimavarojen tuhlausta. Yleensä eläimet säästävät voimavaroja, sen sijaan uskonnot ovat tuottaneet esimerkiksi sotia ja vainoja.[27] Ihmiset välittävät informaatiota kielellisesti sukupolvelta toiselle. Dawkins kuvailee, kuinka ainakin lapsille on eduksi, jos he tottelevat kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja. Tämän vuoksi ihmisillä on taipumus uskoa myös perustelemattomiin väitteisiin. Dawkinsin mielestä uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole evoluution näkökulmasta mitään merkitystä.[27] Anthony C. Lunn ei ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat. Hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia.[27]

Pascal Boyer

Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan evoluutio on luonut ihmisille mielellisen rakenteen, joka kannustaa käyttäytymään tietyllä tavalla.[28] Kognitiivinen uskontotiede tarkastelee uskontoa ihmisen mielen toimintana.[29] Boyerin mukaan ”Uskonto on kognitiivinen loinen, joka pesii aivoissa.”[30] Boyerin mukaan uskonnolliset käsitteet voidaan yksinkertaistaen selittää siten, että niiden arkiajattelun vastaiset piirteet loukkaavat ihmismielen muodostamien käsitysten ominaisuuksia. Arkiajattelua vastaamaton piirre voi olla esimerkiksi kuollut esi-isä, joka vaeltaa näkymättömänä ihmisten keskuudessa. Arkiajattelun vastaisuutta ei kuitenkaan saa olla liikaa, vaan juuri sopiva määrä, koska liian arkiajattelun vastaiset käsitykset ovat vaikeita käsitellä mielessä ja ne unohtuvat nopeasti. Sen sijaan sopivassa määrin arkiajattelun vastaiset käsitykset loisivat aivoissa.[31] Boyerin mukaan uskonnossa on jotain, mikä saa sen välittymään sukupolvelta toiselle. Kyse on elinkelpoisten ajatusten siirrosta, jota on luonnehdittu meemin eli mielen viruksen käsitteen avulla.[32][31]

Katso myös


Lähteet


Viitteet

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Gunn, T. Jeremy: The Complexity of Religion and the Definition of “Religion” in International Law. Harvard Human Rights Journal, 2003, nro Spring 2003. Artikkelin verkkoversio . (englanniksi)
    Definitions of the word ”religion” (None are totally satisfying) Religioustolerance.org: Ontario Consultants on Religious Tolerance. Viitattu 21.7.2007. (englanniksi)
    Uskonnon ulottuvuudet Opetushallitus: Etälukio. Viitattu 28.4.2008.
  3. Pyysiäinen, Ilkka: Reduktio kielletty! Sortumisvaara! Tieteessä tapahtuu. 5/2001. Helsinki: Tieteellisten seurain valtuuskunta. Viitattu 12.9.2009.
  4. Pentikäinen, Juha ym.: Uskonto. Teoksessa Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 12. osa, Tal–Uzb, s. 561–563. Espoo: WSOY, 1980. ISBN 951-0-07251-6.
  5. a b McNeill, J. R. & McNeill, W. H.: Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maa-ilmanhistoriaan, s. 163. Vastapaino, 2003/2006.
  6. Philip Carl Salzman: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008.
  7. Chistians Global Religious Futures. Pew Research Center. Viitattu 19.4.2016. (englanniksi)
  8. Muslims Global Religious Futures. Pew Research Center. Viitattu 19.4.2016. (englanniksi)
  9. Hindus Global Religious Futures. Pew Research Center. Viitattu 19.4.2016. (englanniksi)
  10. Buddhists Global Religious Futures. Pew Research Center. Viitattu 19.4.2016. (englanniksi)
  11. Väestörakenne 1.4.2019. Tilastokeskus. Viitattu 11.4.2019.
  12. Suominen, Heli: Virolaiset maailman vähiten uskonnollisia – suomalaiset sijalla 14 Helsingin sanomat. 11.2.2009. Viitattu 9.3.2010.
  13. Smart 2005.
  14. Ketola, Kimmo: Maailmankuvat ja niiden tutkimus. Teoksessa Helve, Helena (toim.): Arvot, maailmankuvat, sukupuoli, s. 19. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-386-7.
  15. Lucretius, Carus Titus: Maailmankaikkeudesta. (De rerum natura, noin 50 eaa.) Suomentanut sekä johdannon ja selitykset kirjoittanut Paavo Numminen. Porvoo Helsinki: WSOY, 1965.
  16. Durkheim, Émile: Uskontoelämän alkeismuodot: Australialainen toteemijärjestelmä. (Les formes élémentaires de la vie religieuse, 1912.) Suomentanut Seppo Randell. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-5061-0.
  17. Hick, John: Uskonnonfilosofia. (Philosophy of Religion, 1963.) Suomentaneet Taisto Nieminen ja Heikki Kirjavainen. 2. painos (1. painos 1969). Helsinki: Kirjapaja, 1992. ISBN 951-625-167-6.
  18. Durkheim 1980.
  19. Marx, K.: Zur Kritik der Hegelschen Rechtsphilosophie. Teoksessa: Karl Marx & Friedrich Engels (1976). Werke. Band 1, s. 378-391. Dietz Verlag, 1844/1976.
  20. Sosis, Richard & Bressler, Eric: Cooperation and commune longevity: A test of the costly signaling theory of religion. Cross-Cultural Research, 2003, 37. vsk, s. 211-239. (englanniksi)
  21. Bulbulia, J. & Mahoney, A.: Religious solidarity: The hand grenade experiment. Journal of Cognition and Culture, 2008, 8. vsk, nro 34, s. 295-320. (englanniksi)
  22. Tan, J. H. W. & Vogel, C.: Religion and trust: An experimental study. Journal of Economic Psychology, 2008, 29. vsk, s. 832-848. (englanniksi)
  23. Ahmed, A. M.: Are religious people more prosocial? a quasiexperimental study with Madrasah pupils in a rural community in India. Journal for the Scientific Study of Religion, 2009, 48. vsk, nro 2, s. 368-374. (englanniksi)
  24. a b Wilson, David Sloan: Darwin’s Cathedral. Evolution, Religion, and the Nature of Society. Chicago & London: The University of Chicago Press, 2002. ISBN 0-226-90134-3. (englanniksi)
  25. Alcorta, Candace S. & Sosis, Richard: Ritual, Emotion, and Sacred Symbols: The Evolution of Religion as an Adaptive Complex. Human Nature, 2005, 16. vsk, nro 4, s. 323-359. (englanniksi)
  26. Sosis, Richard: The Adaptationist-Byproduct Debate on the Evolution of Religion: Five Misunderstandings of the Adaptationist Program. Journal of Cognition and Culture, 2009, 9. vsk, s. 339–356. (englanniksi)
  27. a b c Dawkins, Richard: What Use Is Religion? . Free Inquiry, 2004, nro August/September 2004 – Volume 24, No. 5. (englanniksi)
  28. Boyer 2007, s. 267.
  29. Ketola, Kimmo: Uskonto, kulttuuri ja ihmisluonto: katsaus evolutiiviseen uskonnontutkimukseen (PDF) Tieteessä tapahtuu. 4-5/2009. Helsinki: Tieteellisten seurain valtuuskunta. Viitattu 12.9.2009.
  30. YLE Teema: Ihmisen luonto – tieteellinen haaste yle.fi. Viitattu 1.2.2009.
  31. a b Niemelä, Jussi K.: Jumalat loisivat aivoissa. Vapaa ajattelija, 2008, 64. vsk, nro 1, s. 24-26.
  32. Tammisalo, Osmo: Mielen virukset. Vapaa ajattelija, 1999, nro 4/99. Artikkelin verkkoversio .

Kirjallisuutta


Uskonnot

Uskontotiede

Aiheesta muualla


Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uskonto.
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutisluokka:
Uskonto









Luokat: Uskonto




Tiedot vuodesta: 29.11.2020 10:59:40 CET

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-by-sa-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.