| Nick Da Costa | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1961 |
| Kansalaisuus | Iso-Britannia |
| Kyokushin-ottelija | |
| Aktiivisena | 1978–1989 |
| Painoluokka | keskisarja |
| Kätisyys | oikea |
| Seura(t) |
Millwall Dojo (1978–1980) Bethnal Green (1980–1987) Docklands Dojo (1987–1999) Ilford Dojo (1999–) |
| Vyöarvo | 7. dan |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Iso-Britannia | |||
| Miesten kyokushin | |||
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa | Barcelona 1985 | -80 kg | |
| Kultaa | Budapest 1989 | -80 kg | |
| Hopeaa | Lontoo 1982 | -76 kg | |
| Hopeaa | Katowice 1987 | -80 kg | |
| Britannian Open | |||
| Kultaa | 1982 | -80 kg | |
| Kultaa | 1985 | -80 kg | |
| Kultaa | 1986 | -80 kg | |
| Hopeaa | 1983 | -80 kg | |
| Hopeaa | 1984 | -80 kg | |
| Ibutz Oyama Cup | |||
| Kultaa | Budapest 1985 | -80 kg | |
| Kultaa | Budapest 1986 | -80 kg | |
| Pronssia | Budapest 1983 | -80 kg | |
Nicholas Da Costa (s. 1961) on brittiläinen karateka. Hän on Kyokushinin kaksinkertainen Euroopan keskisarjan mestari[1] ja kolminkertainen Britannian mestari.
Da Costa aloitti Kyokushin karaten harjoittelemisen 1978 Bill Walshin ja Glen Sharpen opissa ja voitti jo kuuden kuukauden jälkeen 1979 kansallisen mestaruuden vihreä- ja siitä alempien yksilö- ja joukkuesarjassa.[2] Hän pääsi edustamaan Britannian Kyokushinia vuoden 1979 sekalaiskaraten maailmanmestaruuskisoihin.[3] Da Costa siirtyi pelkästään täyskontaktiin Kyokushinin omiin turnauksiin 1982. Hän voitti aluksi Britannian keskisarjan mestaruuden Frank Williamsia vastaan ja saavutti samana vuonna 1. danin mustan vyön.[3] Hän eteni myös historian toisissa Kyokushinin Euroopan mestaruuskisoissa loppuotteluun, jossa Da Costa hävisi Fleming Jensenille.[1] Seuraavat vuodet 1983 ja 1984 hän eteni molemmilla kerroilla Britannian Openissa loppuotteluun saakka, mutta hävisi ensin David Pickthallille ja toisella kertaa Glenn Sharpelle, joka oli kerran aiemmin voittanut Britannian mestaruuden.[4] Ibutz Oyama Cupissa hän sijoittui kolmanneksi luovutettuaan loukkaantumisen vuoksi.[2] Sitä vastoin hän oli voittamassa kolmen maajoukkueen turnauksessa kultaa Hollantia ja Sveitsiä vastaan.[2] Vuoden 1984 tammikuussa Kyokushinin historian kolmansissa maailmanmestaruuskisoissa Da Costa sijoittui kuudenneksi. Hän voitti viimeisenä päivänä Kazuhiko Ogasawaran, Kenny Uttenyenbordtin, kunnes hävisi puolivälierissä Keiji Sanpeille.[5]
Vuosina 1985–1989 Da Costa saavutti uransa parhaat vuodet kilpailuissa voitettuaan Britannian mestaruuden Glenn Sharpea vastaan. Hän voitti myös ensimmäisen Euroopan mestaruutensa Stanislaw Gwidia vastaan Espanjanssa[1], sekä Ibutz Oyama Cupin.[6] Da Costa yleni samana vuonna 2. danin mustalle vyölle.[2] Da Costa saavutti uransa kolmannen Britannian mestaruuden 1986, jolloin hän voitti loppuottelussa toistamiseen Glenn Sharpen.[4] Lisäksi hän voitti toistamiseen Ibutz Oyama Cupin kohdattuaan loppuottelussa Istvan Bodin.[6] Seuraavana vuonna 1987 Da Costa eteni jälleen EM-kisojen loppuotteluun, jossa hän tällä kertaa hävisi mestaruuden Peter Smitille.[1] Da Costa oli samana vuonna marraskuussa maailmanmestaruuskisoissa, jossa hän sijoittui kahdeksanneksi. Da Costa voitti viimeisenä turnauspäivänä Koichi Okamuran ja Yoshikazu Koin, kunnes putosi jatkosta hävittyään Akiyoshi Matsuille, joka myös voitti maailmanmestaruuden.[7] Da Costa voitti 1988 Australiassa Commonwealth turnauksen alle 85-kiloisten sarjassa ja yleni samana vuonna 3. danin mustalle vyölle.[2] Hän saavutti 1989 toisen Euroopan mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Miroslav Zuziakin.[1] Turnauksen jälkeen hän päätti kilpauransa 28-vuotiaana.[3]
Hän perusti oman seuran Docklands Karate Clubin vaimonsa Marian kanssa 1987.[3] Lopetettuaan kilpauransa 1989 Da Costa valmensi vuotta myöhemmin Britannian naisten maajoukkuetta. Sittemmin 1999 da Costa perusti Ilford dojon.[3] Hän palasi takaisin valmentajaksi 2000–2004, jolloin hän oli Britannian miesten ja naisten Kyokushin maajoukkuevalmentaja.[2]
Da Costa yleni 7. danin arvolle 2018.[2]
Da Costa on naimisissa Marian kanssa. Hänen poika Chris Da Costa on myös karateka.[8]
kyokushinresults.com Viitattu 31.10.2020 (englanniksi)
dacostadojos.com Viitattu 31.10.2020 (englanniksi)
karate-ilford.com Viitattu 31.10.2020 (englanniksi)
kyokushinresults.com Viitattu 31.10.2020 (englanniksi)
kyokushinresults.com Viitattu 31.10.2020 (englanniksi)
kyokushinresults.com Viitattu 19.8.2017 (englanniksi)
kyokushinresults.com Viitattu 31.10.2020 (englanniksi)
dacostadojos.com Viitattu 31.10.2020 (englanniksi)
Luokat: Englantilaiset karatekat | Kyokushinin harjoittajat | Vuonna 1961 syntyneet
