LinkFang

 Luokat Satunnainen artikkeli Hae
Muilla kielillä
Dansk Deutsch English Español Français

Mir (sukellusalus)

Mir-sukellusalus
Pituus 7,8 m
Leveys 3,6 m
Korkeus 3,0 m
Paino 18,6 tonnia
Voimanlähde Öljytäytteiset nikkelikadmium-akut 100 kWh
Propulsio Hydraulisesti toimivat potkurit: 9 kW ja 2x2,5 kW
Hydrauliikkajärjestelmä 12 kW, 5 kW, 0,3 kW (hätäjärjestelmä)
Huippunopeus 5 solmua
Maksimisyvyys 6 000 m (testattu 6170 m ja 6120 m)
Maksimitoiminta-aika 246 henkilötuntia
Painolastitankit Ilmataskut/ilmanpuhallus 1500 kpf, syvyydensäätö (vesi) 999 kpf, korkeapainepumput 10 l/min ja 3/l min 6000 metrissä
Trimmitankit Vedellä täytettävät, edessä ja takana, +/-25°
Hyötykuorma 290 kg
Hätänousujärjestelmä 350 kg nikkelipainolasti ja irrotettavaa laitteistoa
Ikkunat Halkaisija 200 mm, ja 2 x 120 mm
Navigointi UQC-poijut, gyrokompassi, sonar, nopeusmittari
Kommunikaatio UQC-puhelin, VHF-puhelin
Havaintojärjestelmä Kamera, tv-kamera, sonar, HID-valot 2 x 1200 W
Tutkimusjärjestelmä 12-kanavainen sensori, 2x hydraulisesti toimivat ohjattavat ulkoiset työkalut, näytteenottoinstrumentteja

Mir 1 ja Mir 2 ovat venäläisiä syvänmeren sukellusaluksia. Suomessa vuonna 1987 rakennetut alukset on suunniteltu Rauma-Repolan ja Venäjän tiedeakatemian meritieteen instituutin yhteistyönä.[1] Alukset rakennettiin Tampereella Rauma-Repolan Lokomon tehtaalla.

Sisällysluettelo

Yleistä

Mirit olivat 1980-luvun lopussa ainutlaatuisia ja edustivat oman aikansa vedenlaista huipputekniikkaa: alusten erikoisuus on se, että niiden painekammiot rakennettiin erikoiskarkaistusta erikoisnikkeliteräksestä eikä vaikeasti käsiteltävästä titaanista, jota tuolloin pidettiin ainoana varteenotettavana vaihtoehtona syvänmeren sukellusalusten painekammioihin. Painekammion sisähalkaisija on 2,1 metriä ja siellä on tilaa pilotin lisäksi kahdelle henkilölle.

Alukset voivat laskeutua 6 000 metrin (19 680 jalkaa) syvyyteen, joten niillä voidaan saavuttaa 98 % maailman meristä. Koekäytön yhteydessä Mir-1 sukelsi 6 170 metrin ja Mir-2 puolestaan 6 120 metrin syvyyteen joulukuussa 1987.[1] Mir-alusten lisäksi vain hyvin harvat muut sukellusalustyypit pystyvät vieläkään tekemään miehitettyjä sukelluksia yli 3 000 metrin syvyyteen; alusten valmistumishetkellä tämä oli mullistavaa.

Vuosina 1994 ja 2004 täyshuollettuja sukellusaluksia ja Suomessa vuosina 1979–1981 rakennettua tutkimusalus Akademik Mstislav Keldyšiä operoi Oseanografian instituutti. Laivan kotisatama on Kaliningrad. Mirit työskentelevät turvallisuussyistä pareittain samalta tukialukselta.

Kolmas ns. varapallo on Tevo Lokomolla Tampereen valimolla. Rosenlew-museon kokoelmiin kuuluu Mirin pienoismalli.

Kauppasota Yhdysvaltain kanssa

Maailma oli kylmässä sodassa 1980-luvun alussa. Yhdysvallat yritti salaisesti estää sukellusalusten viennin Neuvostoliittoon kun selvisi, että suomalaiset olivat onnistuneet valmistamaan painekammion, joka kestäisi 6 000 metrin syvyydessä.

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelussa epäiltiin, että aluksia voitaisiin käyttää yhdysvaltalaisten vedenalaista tiedonhallintajärjestelmää vastaan. [2]

Muistelmateoksessaan presidentti Mauno Koivisto kertoo Yhdysvaltain suurlähettilään ilmoittaneen uhkauksenomaisesti, että suomalaisyritykset eivät saisi hyväksyntää noin kymmenelle lisenssianomukselleen, jos Neuvostoliitto saisi sukellusalukset. Lisäksi silloinen Yhdysvaltain varapresidentti George H. W. Bush kirjoitti Koivistolle kirjeen, jossa hän epäili Rauma-Repolan urakan aiheuttavan vakavan uhan maailmanlaajuiselle turvallisuudelle.[2]

Rauma-Repola Oceanics joutui Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu ja Yhdysvaltain puolustusministeriön Pentagonin painostuksesta lopettamaan sukellusveneiden tuotannon ja meriteknologian kehittämisen.[3]

Tunnettuja sukellustehtäviä

Lähteet

Kirjallisuutta

Viitteet

  1. ↑ a b Anatoly M. Sagalevich: MIR-1 and MIR-2 Submersibles Mark 25 Years of History 2012, Sea Technology, sea-technology.com, viitattu 20.10.2014, (englanniksi)
  2. ↑ a b Korkki, Jari: Punaisen lokakuun metsästys – Näin Suomen ja Yhdysvaltain kauppasota ratkaistiin tasan 30 vuotta sitten Yle. Viitattu 25.7.2017.
  3. ↑ Kervinen, Juha-Pekka: CIA tuhosi Rauma-Repolan parhaan bisneksen Tekniikka&Talous. Viitattu 25.7.2017.
  4. ↑ National Geographic Magazine 10/1999 "Last dive"
  5. ↑ Venäläiset sukellusveneet palaamassa pohjoisnavan alta HS. Viitattu 02.08.2007.
  6. ↑ Yle Elävä Arkisto
  7. ↑ "Mir" Submersibles to go into Ocean Russian Geographical Society. 29.9.2010
  8. ↑ Lempinen-Vesa, Riitta-Leena: Haluatko kuulla, millaista on 6000 metrin syvyydessä? Sanomalehti Itä-Savo. Viitattu 25.1.2019.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mir (sukellusalus).






Luokat: Venäläiset sukellusveneet | Venäjän tiede ja tekniikka | Suomen metalliteollisuus | Suomen teollisuushistoria



Tiedot vuodesta: 27.10.2021 09:21:52 CEST

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-BY-SA-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.
© LinkFang.org 2021 Valmistusmerkintä Tietosuojakäytäntö