Maantieteen historia - fi.LinkFang.org

Maantieteen historia


Maantiede syntyi käytännön tarpeesta, että maailmalla liikkumista varten tarvittiin tietoa maapallon pinnasta. Tämän kuvailun rinnalle on vähitellen tullut järkiperäinen tulkitseminen ja vuorovaikutusten selvittäminen. Nykyisin pyritään entistä selkeämmin löytämään ilmiöille yleisiä lainalaisuuksia, jolloin maantiede liikkuu luonnontieteellisin periaattein.[1]

Sisällysluettelo

Antiikin ja humanismin maantiede


Maantieteessä oli pitkään rinnakkain kaksi tutkimusperinnettä. Toisen tarkoitus oli rakentaa kvantitatiivinen paikantamisjärjestelmä. Antiikin Kreikassa päästiin tässä jo varsin pitkälle. Pythagoras ja Aristoteles osoittivat maan pyöreäksi. Eratosthenes pyrki laskemaan maan koon ja otti käyttöön sanan geografia. Toinen maantieteen haara pyrki määrittelemään kokoavasti alueiden luonnon, ilmaston, pinnanmuodot ja kulttuurin. Antiikin aikana suuntausta edusti ajanlaskun alussa elänyt Strabon. Karttojen laatiminen oli tälle tieteenhaaralle tärkeää ja se riippui kartografian kehittymisestä. Maaston muotoja opittiin kuitenkin mittaamaan vasta 1500-luvulla.[1]

Plinius vanhempi laati Roomassa 77 jaa. tietokirjan Naturalis historia, joka käsitteli maailmankaikkeutta, maantiedettä, eläin- ja kasvitiedettä, metalleja ja mineraaleja. Hänen teoksensa perustui yli 2 000 lähdeteokseen, mutta lähdekritiikkiä niitä kohtaan Plinius ei käyttänyt, joten tiedot ovat varsin epäluotettavia.[2]

Renessanssin ja uuden ajan maantiede


Koordinaattikartat syntyivät vähitellen 1500-luvun aikana. Maalla mittaaminen oli kolmioinnin keinoin melko tarkkaa, mutta merillä vaikeampaa. Kronometrin keksiminen 1700-luvulla oli ratkaiseva parannus tähän haasteeseen. Kun karttojen tarkkuus parani, alkoi maantieteen painotus 1700-luvulla siirtyä uudelleen kuvailevan tutkimuksen puolelle. Saksalaiset Immanuel Kant, Carl Ritter ja Alexander von Humboldt tutkivat maapallon pinnan alueellisia eroja, ja samalla maantiede rajasi alan ulkopuolelle biosfäärin ja geofysiikan tutkimisen. Näin maantieteen rinnalle alkoi muodostua eri tieteenalojen rintama, johon kuuluivat geologia, kasvitiede, maaperätiede, taloustiede, sosiologia ja antropologia. Maantiede pyrkii kokoavasti osoittamaan, miten ilmiöt yhdessä vaikuttavat alueen yleisiin ja erityisiin piirteisiin.[1]

Katso myös


Lähteet


  1. a b c Otavan suuri ensyklopedia. Osa 5, s. 3993–3994. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
  2. Paavo Castrén: Uusi antiikin historia, s. 428. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3.

Aiheesta muualla










Luokat: Maantieteen historia








Tiedot vuodesta: 30.11.2020 04:12:04 CET

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-by-sa-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.