Kudos - fi.LinkFang.org

Kudos


Tämä artikkeli käsittelee biologian termiä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla Kudos.

Kudos muodostuu vierekkäisistä, samalla tavoin toimivista soluista ja soluväliaineesta. Näiden perusteella kudokset luokitellaan usein neljään päätyyppiin: epiteelikudos, tukikudos, hermokudos ja lihaskudos. Monesti veri ja imuneste katsotaan omiksi ryhmikseen, joiden erikoispiirre on että soluväliaine on nestemäistä. Yhteen liittyneet kudokset muodostavat elimiä. Kudoksia tutkii kudosoppi eli histologia.[1]

Sisällysluettelo

Kudosten päätyypit


Epiteelikudosta esiintyy elimistön vapailla pinnoilla, ihossa ja limakalvoissa sekä rauhasina syvällä elimistön sisällä. Epiteelikudoksessa on runsaasti soluja mutta vain vähän soluväliainetta eikä lainkaan verisuonia.[2]

Tukikudosta ovat sidekudos, rasvakudos, luukudos ja rustokudos. Tukikudokset muodostavat tukirakenteita eri elimille. Tukikudoksessa on runsaasti soluväliainetta kuten säikeitä.[3]

Hermokudoksessa on varsinaisia hermosoluja ja niiden tukisoluja eli gliasoluja. Hermokudos välittää viestejä hermoimpulsseina hermosolusta toiseen.[4]

Lihaskudos muodostaa lihakset. Sille on ominaista supistumiskyky, ja soluväliainetta siinä on vain vähän. Poikkijuovainen lihaskudos muodostaa luissa kiinni olevia ja tahdonalaisesti säädeltäviä lihaksia. Sileää lihaskudosta esiintyy muun muassa sisäelinten seinämissä, ja sydänlihasta esiintyy sydämessä.[5]

Muodostuminen


Eri kudosten solut erilaistuvat sikiön kehityksessä alkiorakkulan sisäsolumassan erilaistumattomista soluista. Hermokudos ja epiteelikudos ovat pääasiassa peräisin ektodermistä, tukikudos ja lihaskudos mesodermistä. Osa epiteelikudoksesta, kuten suolen ja hengitysteiden pintakerros, on peräisin endodermistä.

Paraneminen


Vaurioitunut kudos kykenee parantumaan uudistumalla eli regeneroitumalla. Vauriokohtaan voi myös kasvaa sidekudoksinen arpi. Kudosta kohdanneen vaurion jälkeen kudoksissa olevat kantasolut voivat aktivoitua tuottamaan uutta kudosta vaurioituneen tilalle. Nopeimmin uusiutuu sidekudos, sillä se on kudoksista vähiten erikoistunut. Myös epiteelikudos ja luukudos paranevat melko nopeasti. Huonoimmin paranevat poikkijuovainen lihaskudos, hermokudos ja rustokudos.[6]

Lähteet


Viitteet

  1. Nienstedt ym. 2009, s. 53.
  2. Nienstedt ym. 2009, s. 52–53.
  3. Nienstedt ym. 2009, s. 52, 57.
  4. Nienstedt ym. 2009, s. 52, 64.
  5. Nienstedt ym. 2009, s. 52, 76.
  6. Nienstedt ym. 2009, s. 88–91.

Aiheesta muualla










Luokat: Histologia








Tiedot vuodesta: 30.11.2020 04:10:41 CET

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-by-sa-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.