Koutajoen vesistö


(Ohjattu sivulta Koutajoki)

Koutajoen vesistö on (vesistöaluetunnus 73) on Suomessa vesistöalue, jonka laskujoki Koutajoki laskee Vienanmeren Kantalahteen Venäjän Murmanskin alueella. Vesistöalue ulottuu Venäjällä Muurmanskin alueelle ja Karjalan tasavaltaan ja Suomen puolella Sallaan ja Kuusamoon. Vesistöalueen pinta-ala on 18800 neliökilometriä, josta 4915,05 neliökilometriä kuuluu Venäjän puolelle.[1][2]

Sisällysluettelo

Vesistö Venäjän puolella


Vesistön kulku

Vesistön keskusjärvi on Vesistöalueen Venäjän puoleisessa osassa sijaitseva monisaarinen ja matala Koutajärvi (584 km²), jonka läpi virtaa vesistön laskujoki Koutajoki (ven. Ковда, Kovda). Koutajärvestä mereen on noin 30 kilometrin matka, ja joen suussa sijaitsee Koudan kylä. Vesistön suurimmat järvet ovat Tuoppajärvi ja Pääjärvi.

Pääjärveen laskee Paanajärven kautta Suomen puolelta Sallasta ja Kuusamosta alkunsa saava Oulankajoki. Paanajärven luona Venäjän puolella on Paanajärven kansallispuisto.

Alempana Koutajoen vesistöön laskee Tuntsajoki, jonka ylin latva ulottu Suomen puolelle Sallassa.

Käyttöhistoriaa

Koutajärven vesistö oli aikanaan tärkeä kulkureitti Suomen ja Vienanmeren välillä. Nykyään sitä käytetään puutavaran uittoväylänä. Koskiin on rakennettu useita voimaloita.

1950-luvulla Knäsöin vesivoimalaitoksen rakentamisen yhteydessä Koutajoen niska padottiin ja Koutajärvelle kaivettiin uusi lasku-uoma pohjoisempana sijaitsevaan Knäsöinlahteen.[3][4] Nykyinen lasku-uoma ohittaa vanhan lasku-uoman.[5] Koutajoki saa nykyään alkunsa Serjakjärvestä, mutta ajoittain Koutajärven tekoaltaan vedet tulvivat jokea pitkin Koudan kylään.[3] Vesirakennushankkeiden yhteydessä myös ylempänä sijaitsevan Pääjärven pintaa nostettiin 9 metriä.

Latvavesiä Suomen rajan läheisyydessä

Oulankajoen ja Pääjärven valuma-alueet

Oulankajoen vesistöalueen venäjänpuoleisella osalla Paanajärveen laskevat pohjoisesta Sovajoki, Mäntyjoki, Malinajoki ja Mutkajoki ja etelästä Selkäjoki.[6][7]

Tästä etelään Pääjärveen lähellä Oulankajoen suuta laskee lännestä Nuorusenjoki ja Pääjärveen tästä etelään laskevat lännestä Kormuanjoki ja Tavajoki. Lähellä Tuoppajärvestä laskevan Sohjananjoen suuta Pääjärveen laskee lounaasta Ponselijoki.[8]

Tuntsajoen valuma-alue

Tuntsajoen sivuhaara Venäjän puolella lähellä Suomen rajaa on siihen lännestä laskeva Kutsajoki[2] ja tämän sivujoki Vuosnajoki[9], jonka muodostama järvireitti laskee Kutsajokeen lounaasta[10]. Idästä Tuntsajokeen laskee Vaatsimenjoki.

Vesistö Suomen puolella


Yleiskuvaus

Pääosa Koutajoen vesistöalueen Suomen puoleisesta osasta kuuluu Pääjärveen Venäjän puolella laskevan Oulankajoen ja sen suomen puolelle kokonaan tai osittain ulottuvien sivujokien valuma-alueeseen.[2][11]

Toinen Suomen puolelta alkunsa saava Koutajoen sivujoki on Tuntsajoki. Sen ylin yläjuoksu ulottuu Suomen puolelle Sallan koillisimmassa osassa Tuntsan erämaa-alueella.[11]

Suomen vesistöaluejako

Suomen vesistöaluejaossa Suomen puolelle ulottuvan Koutajoen latvavesistöalueen toisessa jakovaiheessa ovat seuraavat Suomen puolelle kokonaan tai osittain ulottuvat alueet tai valuma-alueet [1][2]:

Osa-alueista alueet 73.01 - 73.08 kuuluvat Oulankajoen valuma-alueeseen pääosin Sallan, Posion ja Kuusamon kunnissa Suomessa ja alue 73.09 Tuntsajoen valuma-alueen yläosaan Sallan kunnassa Suomessa.

Suomen vesistöaluejako selitettynä

Oulankajoen yläosa

Oulankajoki saa alkunsa Sallan eteläosista, jossa sen varrelle jää muun muassa Sallan Hirvasvaaran kylä. Täältä joki virtaa Kuusamon koillisimman osan kautta Venäjän puolelle Oulangan kansallispuistossa.[11]

Oulankajoen yläjuoksuun Sallan ja Kuusamon rajoilla yhtyvät Kuusamon puolelta etelästä Aventojoki (valuma-alueen tunnus 73.06) ja Sallan puolelta pohjoisesta Savinajoki, jonka valuma-alueeseen kuuluvat Koutajoen latvavesistöalueen toisen jakovaiheen osa-alueet 73.013-73.017 ensimmäisen jakovaiheen osa-alueesta 73.01 ja ensimmäisen jakovaiheen osa-alue 73.08. Aventojoen valuma-alueen suurin järvi on Kallunkijärvi Kuusamossa. Savinajoen valuma-alueen suurin järvi on Onkamojärvi Sallassa Sallatunturien itäpuolella Suomen ja Venäjän rajalla.[11]

Paanajärven lähivaluma-alue

Venäjän puolelle jää joesta lyhyempi osuus joen laajentumana olevan Paanajärven lähivaluma-alueella ennen kuin joki laskee Venäjän puolella Pääjärveen. Siitä ulottuu Suomen puolelle vähäisiä latvavesiä Sovajoen valuma-alueen länsiosissa.[2]

Kuusinkijoki

Pääartikkeli: Kuusinkijoki

Oulankajoen sivujoista Kuusinkijoki laskee Oulankajokeen etelästä Suomen puolelta niin, että Venäjän puolelle jäävät vain joen suu lähellä Suomen ja Venäjän rajaa sekä joen valuma-alueen ylimmät latvavedet kaakossa.

Kuusinkijoen valuma-alueen (osa-alue 73.04) laajuus on noin 1 005 km² josta noin 809 km² Suomen puolella Kuusamossa ja loput Venän puolella.

Valuma-alueen suurimipia järviä ovat Suomen puolella Kuusamossa sijaitsevat Suininki ja Kiitämä.[2][11]

Kitkajoki

Pääartikkeli: Kitkajoki

Kitkajoki laskee Oulankajokeen niin ikään etelästä Suomen puolella vain vähän matkan päästä Venäjän rajasta.[2][11]

Sen valuma-alue (osa-alueet 73.02, 73.03 ja 73.05) on kokonaan Suomen puolella pääosin Kuusamon ja Posion kuntien alueella.[2][11]

Valuma-alueen suurin järvi on Kitkajärvi. Se jakautuu kapean salmen toisistaan erottamaan Ala-Kitkaan ja Yli-Kitkaan. Ylä-Kitkaan laskee kapean salmen kautta Posionjärvi, jonka rannalla on Posion keskustaajama. Ala- ja Ylä-Kitkan sekä Posionjärven vedenpitojen korkeus on sama 240,4 m.[11]

Pääjärven lähivaluma-alue

Yllä lueteltujen valuma-alueiden lisäksi Suomen puolelle ulottuu Kuusamon itäosassa eräitä Venäjän puolella Tavajärveen ja edelleen Tavajoen kautta Pääjärveen laskevia Tavajoen vähäisiä latvavesiä.[2]

Tuntsajoen valuma-alue

Sallassa Suomen alueelle ulottuu alempana Koutajoen vesireittiin laskrevan Tuntsajoen valuma-alueen ylintä latvaa.[2]

Valtionrajojen muutokset vesistön alueella


Pääartikkeli: Sallan–Kuusamon alue

Paanajärvi sekä siihen laskevat Sovajoki (eli Tervajoki), Mäntyjoki, Malinajoki, Mutkajoki (eli Astervajoki) ja Selkäjoki sijaitsivat ennen toista maailmansotaa ja Sallan–Kuusamon alueen luovutusta kokonaan Suomen alueella. Alueluovutuksen jälkeen ne jäivät kokonaan Neuvostoliiton, myöhemmin Venäjän alueelle.[7][6][8]

Pääjärveen laskevista joista Oulankajoki, Nuorusenjoki, Tavajoki, Kormuanjoki ja Ponselijoki laskivat ennen toista maailmansotaa itään Suomen rajan poikki niin että Oulankajoen koko Paanajärven alapuolinen osuus ja muista joista näiden alajuoksu olivat Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton puolella. Sallan–Kuusamon alueen luovutuksen jälkeen joet jäivät kokonaan Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän puolelle. Suomen alueelle ulottuivat alueluovutusten jälkeen vain Tavajoen valuma-alueen läntisimmät latvat Tavajärven länsipään luona.[7][6][8]

Suurimpia kyliä Kuusamon luovutetulla alueella olivat Paanajärvi ja Tavajärvi samannimisten järvien rannoilla. Kuusamon kylistä Tavajärvestä pohjoiseen sijaitsi Vatajärvi. Vanhalla Suomen itärajalla Kuusamon itäisimmässä osassa Ponselijoen varressa sijaitsi Kenttikylä ja Tavajoen varressa Siikalainen.[12][13] Sovajoen järvireitillä Sallan puolella sijaitsi Sallan Sovajärven kylä.[14]

Kuusinkijoen valuma-alueen latvoilla Kuusamon luovutettuun alueeseen kuuluvia kyliä olivat Enojärvi, Tolpanjärvi ja Pukari.[12][13]

Tuntsajoen valuma-alueesta Sallassa (kunnan nimenä vuoteen 1936 Kuolajärvi) oli ennen toista maailmansotaa Suomen alueella sen pääosa joen keski- ja yläjuoksulla vain alaosan ollessa Venäjän puolella.[15]

Tärkeimpiä jokia Suomen puolella tällä alueella olivat ennen toista maailmansotaa Tuntsajokeen idästä laskeva Vaatsimenjoki ja Tuntsajokeen lännestä laskeva Kutsajoki[2], johon edelleen lounaasta laskee Vuosnajoen järvireitti. Kutsajoen varteen perustettiin sen vielä kuuluessa Suomeen vuonna 1938 Kutsan luonnonpuisto[16]. Tämän alueen kyliä tai muita asutuksia Sallan kunnassa olivat Vuosnajärvi, Tuutijärvi, Kurtti (Alakurtti, Yläkurtti) ja Vuorijärvi[14]

Sallan–Kuusamon alueen tultua luovutetuksi Neuvostoliitolle Suomen puolelle jäi Tuntsajoen valuma-alueesta vain sen ylin latva Tuntsan erämaassa Sallan nykyisessä koillisosassa.[15]

Lähteet


Viitteet

  1. a b Koutajoen vesistö (73) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2018.
  2. a b c d e f g h i j k Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. a b Generalnyi plan, s. 10, 19–21.
  4. Rajavesistöt Suomalais-venäläinen rajavesistökomissio. Viitattu 23.10.2019.
  5. Suomen ja venäjän rajavesistöjen valuma-alueet Suomalais-venäläinen rajavesistökomissio. Viitattu 23.10.2019.
  6. a b c Koutaniemi & Kuusela 2006: fig. 1.
  7. a b c Koutaniemi et al. 1999 fig 1.
  8. a b c Koutaniemi 2018:99.
  9. Река Вуосна-йоки Поиск по данным государственного водного реестра. Viitattu 1.11.2019. (venäjäksi)
  10. Merikallio, Einari. Oulangan seudun ja Kaakois-Kuolajärven linnusto. Julkaisussa:Acta Societatis Pro Fauna et Flora Fennica 48, N:o 2, s. 16. Helsinki: Societas pro fauna et flora Fennica., 1921. Artikkelin verkkoversio (viitattu 21.11.2019).
  11. a b c d e f g h Oulankajoki (73)  (Järviwikin viranomaistieto) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.10.2019.
  12. a b Koutaniemi 2018: 69-80, 99.
  13. a b Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. 13:11, Iivaara. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1925. Kartan digitoitu versio verkkopalvelu Doriassa (viitattu 18.11.2019)
  14. a b Elo & Seppälä 2012:44-45.
  15. a b Kansallisarkisto, Yleiskartat (kokoelma), Yleiskartat, Suomen kartta. (Yleisk. Ia* 40/- -) 1:1000 000. Koillisosa. Maanmittaushallitus, 1941, korjattu 1942. Kartta Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 18.11.2019)
  16. Elo & Seppälä 2012:16-17.

Aiheesta muualla


Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Koutajoen vesistö.









Luokat: Koutajoen vesistö




Tiedot vuodesta: 12.06.2021 04:23:39 CEST

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-BY-SA-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.