Korallieläimet


Korallieläimet
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Polttiaiseläimet Cnidaria
Luokka: Korallieläimet
Anthozoa
Ehrenberg, 1834
Alaluokat, lahkot[1]
Katso myös

  Korallieläimet Wikispeciesissä
  Korallieläimet Commonsissa

Korallieläimet (Anthozoa) on polttiaiseläinten (Cnidaria) pääjaksoon kuuluva luokka,[2] johon suurin osa polttiaiseläinlajeista kuuluu. Ne ovat useimmiten hyvin kauniita ja värikkäitä, tähtimäisiä ja kasvinnäköisiä riuttaeliöitä.

Korallieläimiä on ollut merissä jo prekambrikaudella 500 miljoonaa vuotta sitten, joten ne ovat pisimpään säilynyt polttiaisluokka. Korallieläimet ovat säteittäissymmetrisiä, ja ne jaetaan symmetriatasojen mukaan kahteen alaluokkaan: sulkakoralleihin (Octacorallia) ja kukkakoralleihin (Hexacorallia). Kukkakoralleissa suuta ympäröi kuusi tai kuudella jaollinen määrä pyyntilonkeroita ja niillä on kuusi täydellistä väliseinää ruoansulatusontelossaan, kun taas sulkakoralleilla on kahdeksan pyyntilonkeroa ja täydellistä väliseinää ontelovatsassa. Kukkakoralleihin kuuluvat myös merivuokot.

Korallit elävät joko kovalla alustalla tai liejussa ja hiekassa meren pohjassa. Korallieläimet viihtyvät parhaiten trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla päiväntasaajan molemmin puolin merialueilla, joissa veden lämpötila pysyy yli +20-asteisena ympäri vuoden. Kylmänveden korallit esiintyvät syvemmässä ja kylmemmässä vedessä[3].

Kivikorallit (Scleractinia) kuuluvat kukkakoralleihin,[4] kun taas pehmytkorallit (Alcyonacea) ovat sulkakoralleja.[5][6]

Sisällysluettelo

Ravinto


Ravinnokseen korallieläimet käyttävät pääasiassa planktonia. Jotkut korallit kuitenkin saalistavat selkärangattomia eläimiä ja pikkukaloja suulonkeroiden polttiaissoluilla. Suulonkeroiden välissä on putkimainen nielu, joka jakautuu ruoansulatuslokeroihin osittaisilla tai täydellisillä väliseinillä, jolloin ravintoa sulattava pinta on suurempi. Väliseinissä on myös ruoansulatusentsyymejä erittäviä soluja, polttiaissoluja sekä puolustamiseen tarkoitettuja lihaksia ja sukupuolirauhaset.

Lisääntyminen


Lisääntyessään korallieläimet vapauttavat sukusolut ontelovatsan ja nielun kautta. Hedelmöittyneistä munasoluista muodostuu planula-toukkia, jotka kiinnittyvät meren pohjaan ja joista muodostuu uusia polyyppejä. Korallieläinpolyyppi voi lisääntyä myös sekä suvuttomasti jakautumalla kahtia että silmikoimalla uusia yksilöitä, jotka jäävät emonsa luo kasvattamaan runkokuntaa.

Koralliriuttojen laaja kasvu perustuu monilta osin niissä eläviin symbioottisiin zooksantellileviin , jotka saavat koralleilta suojaa ja fotosynteesiin tarvittavia ravinteita, kuten hiilidioksidia. Isäntänä koralli hyötyy levien tuottamasta energiasta ja saa näin paremmat kasvumahdollisuudet. Korallit sijaitsevat suhteellisen matalilla alueilla, joten riutoilla olevat levät saavat hyvin valoa ja näin myös korallieläimet hyötyvät valon määrästä.

Uhat


Ilmaston lämpeneminen uhkaa koralliriuttoja sekä merenpinnan nousun että varsinkin pintaveden lämpötilan nousun kautta. Jos merivesi lämpenee 1–2 astetta, lämmönsietokykynsä äärirajoilla elävät korallit vaalenevat. Jos lämpötila nousee 3–4 astetta, koko riutta voi tuhoutua.[7]

Yksi koralliriuttoja uhkaavista tekijöistä on rantojen ja rantavesien voimakas muokkaaminen ja sen seurauksesta syntynyt eroosio. Eroosion seurauksena rantavesistöt samentuvat. Korallieläimen kanssa mutualistisessa symbioosissa elävä levä tai bakteeri, tarvitsee yhteyttääkseen kirkasta vettä. Vesistön samentuessa korallieläin ei enää kykene yhteyttämään ja kuolee.

Myös meriveden happamoituminen uhkaa koralliriuttoja. Ilmakehän hiilidioksidi liukenee veteen ja saa aikaa veden happamoitumista. Happamissa olosuhteissa korallieläimen kalkkikuoren muodostuminen estyy.

Lähteet


  1. World Register of Marine Species (WoRMS): Anthozoa (luettu 29.5.2018) (englanniksi)
  2. Tirri, R.; Lehtonen, J.; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P.: ”Liite 3”, Biologian sanakirja, s. 805. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.
  3. Syvänmeren korallien elinalue uskottua laajempi Yle Uutiset. 8.6.2004. Viitattu 8.11.2014.
  4. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Scleractinia (TSN 52839) itis.gov. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
  5. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Alcyonacea (TSN 52016) itis.gov. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
  6. Jättimäiset runkokunnat luovat väriloiston Tieteen Kuvalehti. 25.8.19. Viitattu 8.5.2020.
  7. Eläimet – Lämpeneminen aiheuttaa tuhoja lajirikkailla koralliriutoilla Ilmasto.org – Kaikki ilmaston mutoksesta. Arkistoitu 19.6.2007. Viitattu 8.5.2020.

Aiheesta muualla











Luokat: Korallieläimet




Tiedot vuodesta: 27.04.2021 02:14:16 CEST

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-BY-SA-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.