Kaarle Martel


Kaarle Martel (vanh. Kaarle Martell; lat. Carolus Martellus, ”Kaarle Vasara”) (noin 688741) oli frankkilainen ylimys ja vuosina 720–741 Frankkien valtakunnan todellinen hallitsija. Hän oli kuningas Pipin Pienen isä ja keisari Kaarle Suuren isoisä.

Sisällysluettelo

Elämä


Kaarle oli Austrasian major domus Pipin Heristalilaisen avioton poika.[1]

Kun Pipin Heristalilainen kuoli vuonna 714, hänen leskensä Plektrudis nosti major domukseksi Pipinin alaikäisen pojanpojan Teudoaldin, jotta Kaarle ei pääsisi valtaan. Plektrudis myös vangitutti Kaarlen Kölnissä. Kaarle kuitenkin pakeni, ja Austrasian ylimystö valitsi hänet uudeksi major domukseksi eli käskynhaltijaksi. Kaarle voitti sen jälkeen kilpailevan Neustrian major domuksen Ragenfridin sisällissodassa, ja hänestä tuli vuonna 720 koko Frankkien valtakunnan major domus.

Kun Kaarle nousi major domukseksi, oli Frankkien valtakuntaa hallinnut merovingidynastia heikentynyt. Siihen oli kuulunut useita nuorina, noin 15-vuotiaina valtaistuimelle nousseita hallitsijoita, jotka kuolivat jo alle 30-vuotiaina, usein rankkojen elämäntapojen uuvuttamina. On selvää, että tällaisessa valtatyhjiössä valta menee sellaiselle häikäilemättömälle henkilölle, joka ymmärtää tarttua tilaisuuteen. Kaarle oli juuri sellainen.[2]

Virallisissa valtiollisissa seremonioissa ja otettaessa vastaan ulkomaiden lähettiläitä viimeiset merovingihallitsijat esiintyivät koko kuninkaallisen asemansa mukaisissa juhlallisuuksissa. Tosiasiassa he olivat nukkehallitsijoita, ja todellista valtaa käytti Kaarle Martel. Kaarlen asema ei ollut aluksi niin vahva, että hän olisi uskaltanut jättää muodollisen hallitsijan paikan täyttämättä.[3]

Euroopassa elettiin Kaarle Martelin aikana kansainvaellusten jälkimainingeissa. Frankkien valtakuntaa ahdistivat monet ulkoiset uhat, joiden kukistaminen lujitti Kaarlen asemaa valtakunnan johdossa. Liikkeellä oli monia kansoja, kuten langobardit, slaavit ja saksit. Saksit olivat lähteneet liikkeelle Reinin ja Elben välimailta. Heidän kukistamisekseen moni itsenäistä asemaa tavoitellut paikallisruhtinas joutui pyytämään apua Kaarlelta, joka antoi sitä sillä ehdolla, että hänet tunnustetaan sen jälkeen johtajaksi.[4]

Vakavimman uhan Frankkien valtakunnalle muodostivat arabit, jotka olivat vähän aikaisemmin vallanneet Pyreneiden niemimaan. Kaarle voitti arabit Toursin taistelussa lähellä Poitiersia vuonna 732 (tai 733)[5], mistä hän sai lisänimen Martel, 'Vasara'.[6] Ainoa taistelua koskeva aikalaiskuvaus löytyy "Vuoden 754 kronikasta", joka on luultavasti kirjoitettu Toledossa. Sen mukaan taistelua edelsi viikon mittainen jakso, jolloin joukot vain tarkkailivat toisiaan. Sen jälkeen arabien ratsuväki aloitti hyökkäyksen lukumäärältään ylivoimaisia frankkeja vastaan ja kärsi musertavan tappion. Seuraavan yön aikana heidän joukkojensa eloonjääneet olivat jättäneet leirinsä.[7] Kaarlen voiton katsottiin pysäyttäneen muslimien laajentumispyrkimykset Euroopassa,[8] mutta nykyään tätä on alettu pitää Kaarle Martelin kuninkuuspyrkimyksiin kuuluneena liioitteluna.[5] Vaikka Toursin taistelua pidetään ratkaisevana, frankit ja arabit kävivät seuraavina vuosina ennen tilanteen rauhoittumista useita pieniä sotia. Sitäkin on alettu pitää epävarmana, olivatko arabit tässä vaiheessa vielä muslimeja.[9] Vuoden 754 kronikka käyttää heistä vain nimityksiä "arabit", "saraseenit" tai "ismaeliitit".[7]

Kaarlen voitettua arabit hänen asemansa oli Frankkien valtakunnassa vahva. Kun nimellinen hallitsija kuoli, jätettiin valtaistuin tyhjäksi ja Kaarle oli valtakunnan tosiasiallinen hallitsija.[8]

Vaimot


Lapset


Katso myös


Lähteet


Viitteet

  1. Charles Martel Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.1.2011. (englanniksi)
  2. Grimberg 1981, s. 241
  3. Grimberg 1981, s. 241
  4. Grimberg 1981, s. 245
  5. a b Collins, R.: The Arab Conquest of Spain 710-734, s. 89–92. Blackwell, 1989. (englanniksi)
  6. Rantala 1993, s. 349
  7. a b ”The Chronicle of 754”, Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed., s. 107–108, 117. Liverpool University Press, 2011. (englanniksi)
  8. a b Grimberg: 1981, s. 246
  9. K.-H. Ohlig & G. Puin (toim.): The hidden origins of Islam. New research into its early history, s. 125–151. Prometheus Books, 2010. Teoksen verkkoversio . (englanniksi)

Aiheesta muualla











Luokat: Frankkien major domukset




Tiedot vuodesta: 30.11.2020 01:36:06 CET

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-BY-SA-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.