Jalka (mittayksikkö)


Jalka (tunnus ft[1], engl. foot, monikossa feet) on pituuden mittayksikkö, jonka pituus on kaksitoista tuumaa eli 0,3048 metriä.[2] Jalkaa merkitään lyhenteellä ft tai joskus myös ′ – yläpuolisella indeksointipilkulla.

Termi ”jalka” on peräisin muinaisen Mesopotamian ajan Babyloniasta noin vuosilta 2000–1500 eaa., missä kauppiaat kehittivät omaan käyttöönsä tarvittavan mittajärjestelmän. Ensimmäinen standardiyksikkö pituudelle annettiin hallitsija Gudeaa esittävän patsaan jalan pituudesta (26,45 cm).[3] Antiikin Kreikassa jalka eli pūs vaihteli kaupungeittain; attikalainen eli Ateenassa käytössä ollut jalka oli noin 29,6 senttimetriä.[4] Roomalainen jalka pes oli saman pituinen.[4] Joidenkin mukaan kuningas Henrik I:llä oli 12 tuuman pituinen jalkaterä ja hän päätti standardisoida tämän pituuden. Löydettyjen kirjoitusten perusteella termiä kuitenkin käytettiin jo 70 vuotta ennen kuninkaan syntymää.lähde?

Jalka ei ole SI-järjestelmän mukainen yksikkö, mutta on yleisesti käytössä Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kansain­välisessäkin käytössä se on lento­korkeuden yksikkönä ilmailussa, ja tässä yhteydessä sen hyväksyy myös Suomessa nykyisin voimassa oleva mitta­yksikkö­asetus.[5] Purjelennossa ja laskuvarjohypyssä kuitenkin käytetään metrejälähde?.

Myös Ruotsissa oli käytössä kyynärän ohella pituusmitta ”jalka”. Ruotsalainen jalka oli 29,69 senttimetriä.[6]

Ns. puolalainen jalka (stopa) vaihteli eri aikoina eri osissa Puolaa: vanhapuolalainen (varsovalainen) jalka oli 29,78 cm vuoteen 1819, galitsialainen eli lviviläinen jalka oli 29,77 cm vuosina 1787–1856 ja krakovalainen jalka 29,8 cm vuosina 1836–1857.

Brittiläinen foot vastaa likimäärin sellaisen jalan pituutta, jonka kengännumero eurooppalaisissa mitoissa on 46.

Katso myös


Lähteet


Viitteet

  1. Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 25.) SFS-oppaat. 4.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 15.2.2013.
  2. Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 28.) SFS-oppaat. 4.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 18.12.2011.
  3. Broby-Johansen, R.
  4. a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Mitat ja painot”, Antiikin käsikirja, s. 346–347. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  5. Valtioneuvoston asetus mittayksikköasetuksen muuttamisesta (130/2010), 10 § Finlex. Viitattu 24.10.2011.
  6. Rantatupa, Heikki: Maanmittareiden käyttämät mittayksiköt Ruotsin vallan aikana Virtuaaliyliopisto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 28.2.2010.

 

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.









Luokat: Pituusyksiköt




Tiedot vuodesta: 14.06.2022 04:23:51 CEST

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-BY-SA-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.