Ivalojoki


Ivalojoki
Alkulähde Korsatunturi
Laskupaikka Inarijärvi
Maat Suomi, Norja
Pituus 180 km

Ivalojoki (inarinsaameksi Avveeljuuhâ, pohjoissaameksi Avviljohka) on Ylä-Lapissa virtaava, Inarijärveen laskeva 180 kilometrin pituinen "kultajoki".

Ivalojoki saa alkunsa Korsatunturilta Inarin ja Enontekiön kuntien rajalta. Sen ensimmäiset latvauomat hipovat Peltotunturin (katso myös Tenojoki) jängillä Suomen ja Norjan rajaa "Suomi-neidon" kaulan ja käsivarren yhtymäkohdassa Lemmenjoen kansallispuiston länsilaidalla. Joki laskee Inarijärveen noin viiden kilometrin pituisena suistoalueena runsaan kymmenen kilometrin päässä nimikkokylästään Ivalosta, jonka se halkaisee verkkaisesti virtaavana matalana vesiväylänä. Ivalojoen sivujokia ovat mm. Repojoki, Tolosjoki sekä kultalöydöistään tunnetut Sotajoki ja Kyläjoki.

Ivalojoki on lähes koko pituudeltaan erämaajoki. Aluksi se virtaa rauhallisena ja kapeahkona Lemmenjoen kansallispuiston eteläisimpien soiden ja korpien läpi. Puolimatkasta kansallispuisto muuttuu Hammastunturin erämaa-alueeksi, missä joki kulkee lähes Ivaloon asti.

Sisällysluettelo

Kultainen joki


Ivalojoki on tullut tunnetuksi "kultaisena jokena". Suuren kultaryntäyksen aikana joen rantamille nousi mm. Ivalojoen Kultala (1870), jonka kiihkeimmistä vaiheista on tehty myös elokuva Lapin kullan kimallus (Åke Lindman). Jokivarsilla ja sivupuroilla harjoitetaan edelleen kullan etsintää sadoilla vaihtelevan kokoisilla kultavaltauksilla.

Matkailijan joki


Ivalojoki on vuodesta toiseen lisännyt suosiotaan matkailukohteena. Vuonna 2005 se valittiin Vuoden Retkikohteeksi.[1] Joen 60 kilometrin pituisella koskipitoisella varsinaisella retkeilyosuudella Kutturasta Toloseen harrastetaan sekä kanootti- että viime vuosina suosiotaan lisännyttä kumilauttaretkeilyä. Entisiin ja nykyisiin kulta-alueisiin pääsee tutustumaan myös patikoiden merkittyjä reittejä pitkin. Ivalojoen Kultalan kohdalla on joen ylittävä riippusilta.

Kalastettavina lajeina joessa ovat taimen ja harjus. Myös hauki ja siika voivat tarttua pyydykseen. Sivupuroissa esiintyy runsaasti vaaksanmittaista taimenta, joka ei ole tammukkaa, vaan alamittaista taimenta.

Lähteet


  1. ivalojoki.fi ivalojoki.fi. Viitattu 1.7.2014.

Aiheesta muualla











Luokat: Inarin joet | Ala-Ivalojoen alue | Ylä-Ivalojoen valuma-alue




Tiedot vuodesta: 30.11.2020 04:59:15 CET

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-BY-SA-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.