Iijoki


Tämä artikkeli käsittelee Perämereen laskevaa jokea. Karjalan tasavallassa Venäjällä on Laatokkaan laskeva Iijoki eli Ihalanjoki. Kalle Päätalon kirjasarja on Juuret Iijoen törmässä
Iijoki

Valtatien 4:n sillat Illinsaaren pohjoispuolella
Alkulähde Iijärvi, Kuusamo
Laskupaikka Pohjanlahti, Ii
Maat Suomi
Pituus 370 km
Alkulähteen korkeus 250 m
Virtaama 174 (1961–1990) /s
Valuma-alue 14 191 km²

Iijoki on Pohjois-Pohjanmaan läpi virtaava joki, jonka pääuoman pituus on noin 370 kilometriä. Joen lähteiden katsotaan olevan Iijärven seudulla Kuusamossa, josta se virtaa Taivalkosken, Pudasjärven ja Oulun Yli-Iin kautta Iihin. Iijoki laskee Perämereen Iin kirkonkylän eli Iin Haminan kohdalla. Korkeuseroa latvajärviltä jokisuuhun on 250 metriä.

Iijoen merkittävimmät sivujoet ovat Siuruanjoki Pudasjärvellä ja Oulussa, Korpijoki ja Livojoki Pudasjärvellä sekä Kostonjoki Taivalkoskella.[1]

Joessa on runsaasti koskia, arviolta noin 150. Suurimmat kosket ovat Pahka-Haapakoski (korkeus 33,3 m), Purkajakoski (korkeus 14,9 m), Maalismaakoski (6,7 m), Raasakkakoski ja Yli-Kurkikoski (8,3 m).[2]

Iijoen keski- ja yläjuoksu kuuluvat koskiensuojelulailla[3] suojeltuihin vesistöihin. Iijoen koskisodat 1980-luvulla olivat yksi alkusysäys koskiensuojelulain syntyyn. Varsinkin Kollajan altaan rakentaminen on esillä vielä tänäkin päivänämilloin? ja poliitikotselvennä haluaisivat purkaa koskiensuojelulain vesivoimayhtiöiden vaatimuksesta.kenen mukaan?

Rakennuskelpoinen teho on noin 230 megawattia. Suurimmat voimalat ovat Maalismaa, Kierikki, Pahkakoski, Haapakoski ja Raasakka, jotka kaikki sijaitsevat joen alajuoksulla Oulun kaupungin ja Iin kunnan alueella. Valtaosaltaan Iijoki virtaa siis vapaana. Ihminen on kuitenkin muokannut Iijoen uomaa myös yläjuoksultaan – kiinteänä osana Iijoen historiaan kuuluu uitto, joka joella lakkautettiin vasta vuonna 1988.[4] Uiton aikana jokea on paikoin ruopattu syvemmäksi tukinjuoksun helpottamiseksi. Joen ominaispiirteisiin kuuluvat runsaat kevättulvat, koska joen valuma-alue on laaja ja kuuluu Suomen runsaslumisimpiin seutuihin.

Iijoen vaelluskalakannat ovat kärsineet voimakkaasti Iijoen rakentamisesta. Iijoen rakentamisen aiheuttamien kalatalousvaikutusten kompensoimiseksi Pohjolan Voima ja alueen kalastuskunnat istuttavat Iijokisuulle vuosittain noin 300 000 lohenpoikasta, 28 000 meritaimenenpoikasta, kymmenen miljoonaa vastakuoriutunutta ja miljoona yksivuotista siikaa sekä 3–5 miljoonaa nahkiaista.[5]

Sisällysluettelo

Iijoen vaelluskalat


Iijoen merilohi on Tornio- ja Simojokien lohikantojen ohella ainoa jäljellä oleva laji Suomen Itämereen laskevien jokien alkuperäisistä lohikannoista. Iijoen lohen pelasti sukupuutolta joen valjastuttaminen vasta 1960-luvulla, jolloin emokaloja ymmärrettiin ottaa talteen. Iijoen lohi ei kuitenkaan lisäänny enää luonnosta ja on täysin kalanviljelyn varassa. Iijoen lohen tilanne on hyvin samankaltainen kuin Saimaan järvilohella. Lohi ei pääse kutuvaellukselle Iijokeen, sillä Iijoen voimalaitoksissa ei ole kalateitä. Iijoen Koskiensuojelulailla suojellulla osalla ja Siuruanjoella olisi kuitenkin eräiden arvioiden mukaan jopa yli 700 hehtaaria kutualueita. Tämä mahdollistaisi suuremman poikastuotannon kuin mitä esimerkiksi Simojoella on, mikäli kalatiet toimivat riittävän hyvin. Iijoen lohta on yritetty kotiuttaa muiden muassa Kiiminkijoelle, mutta huonoin tuloksin. Iijoen meritaimenen tilanne on samankaltainen: sekin on täysin emokalojen ja istutusten varassa.

Iijoen vaelluskalojen palautushanke on käynnissämilloin? ja sen puitteissa emokaloja on siirretty useampina vuosina voimalaitosten yläpuolelle. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Toisaalta voimalayhtiön (PVO vesivoima Oy) suunnitelmat Kollajan altaasta elävät edelleen ja toteutuessaan se vaikeuttaisi lisää vaelluskalojen palauttamista Iijokeen. Kollajan altaan vastustajien mukaan rakentaminen edellyttää kuitenkin koskiensuojelulain purkamista ja rikkoo Suomen valtion jo 1990-luvulla ratifioimaa Rion biodiversiteettisopimusta. Lisäksi hanke olisi EU:n luontodirektiivin vastainen ja eräiden tulkintojen mukaan Suomen perustuslain 20 §:n[6] (Vastuu ympäristöstä) vastainen.lähde?

Muuta


Kalle Päätalo on kirjoittanut 26-osaisen romaanisarjan Juuret Iijoen törmässä, jossa Iijoella on keskeinen asema.

Lähteet


  1. Iijoen vesistöalue
  2. Tietosanakirja osa 3, s. 844 , Tietosanakirja Oy, 1911
  3. Koskiensuojelulaki (23.1.1987/35) Finlex. Viitattu 26.1.2015.
  4. Huovinen, Pertti: Uitto Iijoella antoi leivän monelle ii.fi. Viitattu 2.4.2018.
  5. Vuoden merkittävimmät kalanistutukset käynnissä Iijokisuulla . Pohjolan Voima. 14.5.2009.
  6. Suomen perustuslaki (11.6.1999/731) 20 § Finlex. Viitattu 26.1.2015.

Aiheesta muualla











Luokat: Iin luonto | Iijoen vesistö | Kuusamon joet | Oulun joet | Pudasjärven joet | Suomen joet | Taivalkosken luonto | Yli-Ii




Tiedot vuodesta: 30.11.2020 12:31:55 CET

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-BY-SA-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.