Eurooppa


Tämä artikkeli käsittelee maanosaa. Täsmennyssivulla on muita määritteitä sanalle Eurooppa.
Eurooppa
Pinta-ala 10 180 000 km²
Väkiluku 742 452 000 (2 020)
  – väestötiheys 72,9 as./km²
Valtioita 51 (luettelo valtioista)
Kielet Katso Euroopan kielet
Aikavyöhyke UTC – UTC+6
Suurimmat kaupungit Moskova, Istanbul, Lontoo, Pietari, Berliini, Pariisi

Eurooppa on maanosa, jota rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasusvuoret ja Mustameri kaakossa sekä Välimeri etelässä. Eurooppa muodostaa Aasian kanssa laajan Euraasian mantereen, jonka läntisen viidenneksen se käsittää. Pinta-alaltaan (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, joten se on asukasluvultaan kolmanneksi suurin maanosa Aasian ja Afrikan jälkeen. Euroopassa on 51 valtiota.

Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europasta, joka joutui härän hahmon ottaneen Zeuksen sieppaamaksi. Toisen teorian mukaan nimi tulee foinikialaisten auringonlaskua merkitsevästä sanasta ereb.[1]

Sisällysluettelo

Euroopan määritelmä


Usein Euroopalle piirretään useita erilaisia rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri Eurooppaa, jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta.

Keskiajalla Don-jokea pidettiin yleisesti Euroopan itärajana.[2] Ural-vuoristoa on pidetty maanosien rajana 1500-luvulta lähtien, jolloin se oli myös Venäjän itärajana. Käsitykset siitä, missä kohdassa Euroopan kaakkoisraja kulkee Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä, ovat myöhemminkin olleet vakiintumattomia ja vaihdelleet myös poliittisista syistä. Nykyisin rajan katsotaan tässä kohdassa tavallisimmin kulkevan Kaukasus-vuoristossa Venäjän etelärajan kohdalla tai lähellä sitä, jolloin Georgia, Armenia ja Azerbaidžan luetaan Aasiaan kuuluviksi. Kun viimeksi mainitut kuuluivat vielä Neuvostoliittoon, ne luettiin kuitenkin toisinaan Eurooppaan kuuluviksi ja maanosien rajan katsottiin kulkevan Neuvostoliiton silloista etelärajaa Kaspianmereen saakka. Toisinaan kuitenkin Kaukasiaa on kokonaisuudessaan pidetty Aasiaan kuuluvana ja maanosien rajan katsottu kulkevan Asovanmeren perukasta Volgan suulle.[3]

Kaikki nykyisen maantieteellisen määritelmän mukaiset Euroopan maat ovat Valko-Venäjää ja Vatikaanivaltiota lukuun ottamatta jäseninä laajassa Euroopan valtioiden yhteistyöjärjestössä, Euroopan neuvostossa, johon kuuluvat myös tavallisesti Aasian puolelle luetut Georgia, Armenia ja Azerbaidžan.

Nykyään termiä ”Eurooppa” käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita.[4] Tällä hetkellä liitossa on 27 maata (joista Kypros kuuluu maantieteellisesti Aasiaan). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä, ja useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut tulevaisuudessa. Talouspoliittisena käsitteenä Euroopalla voidaan tarkoittaa myös Euroopan talousaluetta, johon kuuluvat EU-maiden lisäksi Norja, Islanti, ja Liechtenstein.

Historia


Pääartikkeli: Euroopan historia

Euroopan kulttuuriperintö pohjautuu etenkin antiikin Kreikkaan, Rooman valtakuntaan ja Lähi-idästä tulleeseen kristinuskoon. Antiikin Kreikan historia ajoittui noin vuodesta 700 eaa. vuoteen 27 eaa., jolloin se liitettiin Rooman valtakuntaan. Rooman valtakunta alkoi kehittyä jo 753 eaa., mutta sen suurimman kukoistuksen aika ajoittuu keisariajan alkuun 100-luvulle jaa. Laajimmillaan Rooman valtakunta oli vuonna 117. Rooman valtakunnan murentuessa Euroopassa alkoi kansainvaellusten aika.[5] Varhaisten aikojen perimätieto säilyi kuitenkin luostareissa. 700-luvulta alkaen arabipaimentolaiset valloittivat Euroopan itä- ja eteläosia.[6] Vuonna 800 Rooman keisariksi kruunattu Kaarle Suuri hallitsi laajoja alueita Länsi- ja Keski-Euroopasta. Häntä on kutsuttu "Euroopan isäksi". Hänen valtakuntansa hajoamisen jälkeen perustettiin Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta.[7]

Keskiajalla feodaaliyhteiskunnan malli levisi Ranskasta muualle Eurooppaan. Britanniassa aateliston ja kuninkaan kiista vallanjaosta johti Magna Cartan kirjoittamiseen ja parlamentin perustamiseen. Paavin valta kasvoi, Euroopasta lähdettiin ristiretkille ja inkvisitio vastusti harhaoppisia.[8]

Taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallnen murrosaika, renessanssi, aloitti uuden ajan 1400-luvulla. 1400-luvulta lähtien eurooppalaiset valtakunnat, erityisesti Espanja (aiemmin Kastilia), Portugali sekä myöhemmin Alankomaat, Ranska ja Britannia (aiemmin Englanti) rakensivat suuria kolonialistisia imperiumeja Afrikkaan, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Aasiaan.

Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 1700-luvun lopulla ja kiihdytti osaltaan raaka-aineiden ja markkina-alueiden kysyntää. Maaseudun ja tehtaiden teollistumisen myötä väkeä alkoi muuttaa työn perässä kaupunkeihin. Kaupungit olivat hyvin tiheään asuttuja, ja tappavat kulkutaudit olivat yleisiä suurkaupungeissa. Lisäksi tehtaissa useimmat joutuivat työskentelemään pölyn ja noen seassa.

Sivistystä, järjenmukaisuutta ja yksilönvapautta kannattanut valistusliike sai laajaa suosiota 1700-luvulla. Nykyaikaisen demokratian katsotaan saaneen alkunsa Ranskan suuresta vallankumouksesta, joka tapahtui 1700-luvun lopulla. Valta-asema alkoi vähitellen siirtyä yksinvaltaisilta monarkeilta porvaristolle. 1800-luvun alussa Ranskan ensimmäinen konsuli Napoleon I pyrki saamaan koko Euroopan yhdeksi valtioksi valloittamalla naapurimaitaan.[8] 1800-luvulla nationalismi nousi merkittävään asemaan ja työväenliike levisi Britanniasta yli Euroopan. Nämä johtivat paikoin jopa sisällissotiin. Monet valtiot itsenäistyivät ja toisaalta jotkin pienet ruhtinaskunnat yhdistyivät suuremmiksi kansallisvaltioksi. Erityisesti köyhinä ja vaikeina aikoina Euroopasta virtasi siirtolaisia erityisesti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

Hyvinvoinnin kasvaessa 1900-luvulla kilpailu voimavaroista ja siirtomaaherruudesta johti aseellisiin yhteydenottoihin, joista suurimmat olivat ensimmäinen maailmansota 1914–1918 ja toinen maailmansota 1939–1945. Ensimmäinen maailmansota johti Euroopassa talouden romahtamiseen ja epäoikeudenmukaiseen Versailles'n rauhansopimukseen, ja useissa maissa diktaattorit nousivat uudelleen valtaan. Nämä johtivat lopulta toiseen maailmansotaan, joka oli kaikkien aikojen tuhoisin ja vaikutusvaltaisin sota.

Merkittävä vaihe Euroopan historiassa on myös toisen maailmansodan jälkeen vallinnut poliittinen tila. Kylmän sodan aikana Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: sosialistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Etenkin kapitalistisissa maissa talouskasvu ja demokratian kehitys on ollut nopeaa. 1990-luvun alussa niin Neuvostoliitto kuin itäblokki hajosivat. Samalla Itä- ja Länsi-Saksa yhdistyivät. 1990-luvulla Euroopan unioni sai nykyisen muotonsa, mutta Balkanin alueella tapahtui samalla Jugoslavian hajoamissotia. Toisaalta myös monet entisen itäblokin maat demokratisoituivat, ja 2000-luvulla myös monet niistä liittyivät Euroopan unioniin ja Natoon. Vuodesta 2002 alkaen monet Euroopan unionin jäsenmaat ovat ottaneet käyttöönsä yhteisvaluutta euron.

Maantiede ja luonto


Pääartikkeli: Euroopan maantiede

Pinnanmuodot

Eurooppa on oikeastaan vain ryhmä Euraasian läntisiä niemimaita, joita ovat Itämeren erottamat Fennoskandia ja Keski-Eurooppa sekä jälkimmäisestä pohjoiseen erkanevat Bretagnen niemimaa ja Jyllannin niemimaa sekä etelään Välimereen erkanevat Iberian niemimaa, Apenniinien niemimaa ja Balkan.[9] Venäjän suuntaan niemimaa levenee, kunnes se kohtaa Aasian rajan Uralvuorilla. Idässä Eurooppaa rajaa myös Kaspianmeri. Lännessä Eurooppaa rajaa Atlantin valtameri, etelässä Välimeri, Mustameri ja Kaukasuksen vuoristo.

Euroopan pinnanmuodot vaihtelevat paljon pienillä etäisyyksillä. Eteläosassa on useita vuoristoja, merkittävimpinä Alpit, Pyreneet ja Karpaatit sekä Aasian rajan tuntumassa sijaitseva Kaukasus. Kaukasuksen korkein huippu Elbrus (5 642 m) sijaitsee vuoriston Euroopan-puoleisessa osassa. Länsi-Euroopan korkein vuori on Alppeihin kuuluva Mont Blanc (4 808 m).[10] Pohjoisempana on laajoja ja alavia tasankoja, ja vuoristoja on Skotlannissa sekä Skandit Skandinaviassa.

Euroopan alueella sijaitsee useita suuria saaria, kuten Atlantin valtameressä sijaitsevat Iso-Britannia, Islanti ja Irlanti sekä Välimeressä sijaitsevat Sisilia ja Sardinia. Suurin saarista on Iso-Britannia (219 000 km²).

Euroopan pisimmät joet ovat Volga (3 530 km), Tonava (2 860 km), Ural (2 428 km) ja Dnepr (2 285 km). Maanosan suurimmat luonnonmukaiset järvet ovat Laatokka (17 700 km²), Ääninen (9 800 km²), Vänern (5 595 km²) ja Saimaa (4 400 km²).

Euroopan mantereen ääripisteet ovat pohjoisessa Norjan Nordkinn (71° 8′ N), lännessä Portugalin Cabo da Roca (9° 31′ W), etelässä Espanjan Punta Marroqui (36° 0′ N) ja idässä Uralvuorten pohjoisosa Venäjällä (n. 63° E).

Lähes koko Eurooppa kuuluu Euraasian laattaan. Islanti sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen välisellä saumalla. Tulivuoria on etenkin Islannissa ja Etelä-Italiassa. Suurin osa Euroopasta on seismisesti melko rauhallista aluetta, mutta esimerkiksi Italiassa, Kreikassa ja Islannissa tapahtuu yleisesti maanjäristyksiä.

Ilmasto

Suurin osa Euroopasta kuuluu lauhkeaan ilmastovyöhykkeeseen. Euroopan eteläisimmät osat kuuluvat subtrooppiseen vyöhykkeeseen, ja vain kaikkein pohjoisimmat osat kuuluvat kylmään vyöhykkeeseen. Läntisen Euroopan ilmasto on itäistä Eurooppaa mereisempi, eli toisin sanoen kesän ja talven lämpötilaerot kasvavat mitä idemmäksi mennään. Erityisesti Brittein saarilla ja Pohjoismaissa ilmastoa lämmittää Golfvirta, jonka ansiosta Pohjoismaiden ilmasto on huomattavasti lämpimämpi kuin samoilla leveyspiireillä muualla maailmassa.

Sateet ovat pääsääntöisesti Länsi-Euroopassa runsaampia kuin Itä-Euroopassa. Runsassateisia alueita ovat etenkin Brittein saaret, Islanti sekä Atlantin rannikko. Myös Alpeilla ja Dinaarisilla alpeilla sataa paljon. Verraten kuivia alueita löytyy esimerkiksi Espanjasta, Unkarista, Ukrainasta, Venäjältä sekä Suomen ja Ruotsin Lapista. Mikään Euroopan alue ei tosin ole maailman mittakaavassa erityisen kuivaa.[11][12]

Pohjoisimman Euroopan tundraseuduilla talvet ovat kylmiä, ja yhtämittaiset pakkasjaksot kestävät yleensä lokakuulta huhtikuulle. Kesät ovat lyhyitä ja helteitä saadaan pari kertaa kymmenessä vuodessa. Näillä alueilla sateet painottuvat loppukesään. Havumetsävyöhykkeellä, noin 60. ja 70. leveyspiirin välillä talvet ovat pääsääntöisesti kylmiä ja lumisia, ja kesät vaihtelevat vuodesta riippuen viileästä kuumaan. Sateiden painopiste näillä alueilla painottuu voimakkaammin kesästä syksyyn, mitä etelämpänä havumetsävyöhykettä ollaan. Tuulisinta on loppusyksystä ja alkutalvesta. Sekametsien hallitsemalla hemiboreaalisella vyöhykkeellä, joka sijoittuu noin 55. ja 60. leveyspiirin väliin, talvet voivat olla vuodesta riippuen joko hyvin kylmiä ja lumisia tai lauhoja ja sateisia. Kesät ovat alueella pääsääntöisesti lämpimiä, vain harvoin hyvin viileitä. Sateet painottuvat syyskuukausiin, mutta sadantaa tapahtuu vuoden ympäri.

Keski-Euroopan lehtimetsävyöhykkellä, noin 45. ja 55. leveyspiirin välillä, talvia luonnehtii äärimmäinen ailahtelevuus. Keski-Euroopan talvi voi olla täysin lumeton, myrskyinen ja leuto, mutta toisinaan esiintyy pitkiäkin pakkasjaksoja keskitalvesta. Pysyvää lumipeitettä ei lehtimetsävyöhykkeellä saada. Kesät ovat yleensä miellyttävän lämpimiä, joskus tukalankin kuumia. Sateet painottuvat syksyyn ja talveen. Itäisempänä samoilla leveysasteilla sijaitsevilla, verraten kuivilla aroseuduilla ilmasto on äärevämpi.

Noin 45. leveyspiiriltä etelään siirtyessä ilmasto muuttuu vähitellen talvisateiden ilmastoksi. Aluetta luonnehtivat leudot runsassateiset, jopa myrskyiset talvet ja vähäsateisemmat kuumat kesät. Sadantaa saadaan kuitenkin vuoden ympäri ja talven kylmimpään aikaan lämpötila voi päivisin olla vain muutama lämpöaste. Välimeren rannikkoseutuja hallitsevat leudot ja sateiset talvet, ja pitkät, kuumat ja kuivat kesät.

Kasvillisuus

Merkittävien lämpötila- ja sademääräerojen takia Euroopan kasvillisuuden paikalliset vaihtelut ovat suuria. Golfvirran lämmittävän voiman ansiosta metsänraja ulottuu Euroopassa samoille leveyspiireille, missä muualla maapallolla on puutonta tundraa. Euroopan pohjoisimmissa osissa, Jäämeren rannikolla maasto on puutonta ja vähäisen haihtumisen takia hyvin soista tundraa. Tyypillisiä alueen kasvilajeja ovat runsailla soilla kasvava tupasvilla ja rahkasammal, sekä yleisesti kaikkialla Pohjois-Euroopan tundralla kasvavat vaivaiskoivu ja variksenmarja.

Metsänraja, jonka eteläpuolella alkaa pohjoinen havumetsävyöhyke eli taiga, sijoittuu Skandinaviassa noin 70. leveyspiirin tienoille ja idempänä Venäjällä noin 65. leveyspiirille. Skandinaviassa metsänrajan muodostaa tunturikoivu, Venäjällä sen muodostaa lähinnä mänty. Skandinaviassa mänty ja koivu syrjäyttävät tunturikoivun noin 69. leveyspiirien tienoilla, ja edelleen etelämpänä kuusi yleistyy ajaen männyn lähinnä karuimmille kasvupaikoille noin 65. leveyspiirin tienoilla. Kaikkein kosteimmilla mailla esiintyy yleisesti turvesoita, tyypillisesti nevoja. Havumetsävyöhyke jatkuu näiltä seuduilta vielä pitkälle etelään, noin 60. leveyspiirille saakka. Kuitenkin havumetsävyöhykkeen eteläisimmissä osissa, noin 61. leveyspiirin eteläpuolella pohjoistyyppiset lehtoalueet yleistyvät huomattavasti rehevillä mailla. Näissä lehdoissa pääpuulajit ovat yleensä kuusta, haapaa ja koivua, kuitenkin aluskasvillisuudessa on yleisesti vaateliaita lajeja, kuten valkovuokkoa. Myös suotyypit ovat havumetsävyöhykkeen eteläosissa keidassoita pohjoisempien alueiden nevojen sijaan.

Sekametsäalue eli hemiboreaalinen vyöhyke, jossa on sekä taigan että lauhkeiden lehtimetsien piirteitä, ulottuu Euroopassa noin 60. leveyspiiriltä 55. leveyspiirille. Tämän kasvillisuustyypin pääaluetta ovat siten Etelä-Ruotsi, Etelä-Norja, Tanska, Baltian maat, osa Valko-Venäjää ja osa Venäjää. Sekametsien piirteitä alkaa näkyä pohjoisesta etelään tultaessa Suomen etelärannikolla, Tukholman seudulla Ruotsissa, Norjassa taas jo niinkin pohjoisessa kuin Trondheim, mikä johtuu Golfvirran lämmittävästä vaikutuksesta. Selvin merkki sekametsävyöhykkeen läheisyydestä näkyy Etelä-Suomessa esimerkiksi runsaasta lehti- ja sekametsille tyypillisestä kevätaspektista valkovuokkoineen. Sekametsävyöhykkeen rehevillä mailla vallitsevat tyypillisesti kuusi- ja lehtipuuvaltaiset sekametsät, joissa kuusien rinnalla kasvaa runsaasti koivua, haapaa, pihlajaa, raitaa, vaahteraa, tammea, lehmusta, jalavaa ja pähkinä­pensasta. Metsätyypit ovat lähinnä lehtomaisia kankaita. Lännessä, kuten Etelä-Ruotsissa kasvaa myös pyökkiä. Karuilla seuduilla on lähinnä männiköitä, kuten taigallakin.

Lehtimetsävyöhyke ulottuu Euroopassa noin 55. leveyspiiriltä aina 45. leveyspiirille saakka ja muodostaa siten pääosan Keski-Euroopasta. Tämän vyöhykkeen kasvillisuus on kosteilla seuduilla lehtimetsää, Itä-Euroopan kuivemmilla seudulla taas joko sekä lehtimetsän ja arokasvillisuuden muodostamaa metsäaroa, hieman harvempaa puistoaroa tai aivan puhdasta aroa. Karpaattien rajaamassa Unkarin altaassa kasvaa myös kuivaa aroa, paikallisittain pustaa. Lehtimetsäisillä seuduilla on hyvin monenlaisia metsätyyppejä: kosteikkojen varsilla kasvaa saarnia ja tervalepikköjä, parhaita paksumultaisia kasvupaikkoja hallitsee pyökki, hieman karummilla paikoilla valtalajeja ovat tammi, koivu ja lehmus, kun taas kaikkein karuimmilla metsämailla kasvaa lähinnä mäntyä ja katajaa. Atlantin läheisyydessä lehtimetsien puulajikoostumus ja aluskasvillisuus poikkeavat mantereisempien seutujen lehtimetsistä. Atlantin rannikkoseuduilla tyyppilajeja ovat muratti, talvitammi, misteli ja orjanlaakeri, jotka puuttuvat kokonaan Itä-Euroopasta. Metsäaroilla kasvaa puina lähinnä tammea sekä tiettyjä juuri metsäaroille sopeutuneita valoa kaipaavia spesialisteja kuten omenapuita. Arokasvillisuus muistuttaa lännempänä ja metsäaroilla monin paikoin niittyä tai ketoa kukkineen ja ruohikkoineen, mutta edelleen itään päin mentäessä vain sitkeimmät ruoholajit menestyvät.

Lehtimetsien ja välimerenkasvillisuuden vaiheittumisvyöhyke sijoittuu noin 45. leveyspiirin tuntumaan. Tällä vyöhykkeellä kasvillisuus on yhä pääosin lehtimetsää ja idässä aroa. Etelämmäs mentäessä ilmasto alkaa hiljalleen muuttua talvisateiden ilmastoksi, mikä näkyy myös kasvillisuudessa. Lännessä talveksi lehtensä pudottavien lehtipuiden rinnalle ilmaantuu heti 45. leveyspiirin eteläpuolella myös nahkealehtisiä ainavihantia lehtipuita, kuten korkkitammia. Tämä välimerenkasvillisuuden ja lehtimetsien vaihettumisvyöhyke on nähtävissä selvimmin Espanjan pohjoisrannikolla, Pohjois-Italiassa ja Etelä-Ranskassa. Idässä arot törmäävät sen sijaan vuoristoihin, kuten Kaukasukseen, jonka rinteillä kasvaa hyvin monimuotoisia metsiä.

Varsinaista Välimeren kasvillisuutta kasvaa Euroopassa lähinnä kaikkialla Välimeren rannoilla, mutta myös pienenä erillisenä "taskuna" Krimin niemimaan eteläkärjessä vuorten ja meren välissä Mustanmeren rannikolla. Välimeren kasvillisuus lienee maapallon yksi monimuotoisimmista kasvillisuustyypeistä. Alueella kasvaa niin sankkoja nahkealehtisiä ainavihantia metsiä, korkeita metsämäisiä piikkipensastoja, matalampia tiheitä pensastoja siellä täällä kasvavine nahkealehtisine puineen kuin suuria kosteikkoja ja marskimaita jokien suistoilla. Kaikkein kuivimmilla seuduilla, kuten Espanjan keskiosissa kasvaa jopa puoliaavikon kasveja yhdessä nahkealehtisen matalan pensaston kanssa. Välimeren kasvillisuus on rehevintä seuduilla, joissa on runsaimmat talvisateet. Sateisen talven jälkeen maalis-huhtikuussa luonto on hyvin rehevää ja täydessä kukassa. Kesän kuivan kauden aikana kasvien, kuten sitruspuiden, mantelipuiden, korkkitammen ja oliivien hedelmät taas kypsyvät.

Euroopan valtiot


Valtio Pinta-ala (km²) Asukasluku
(2015)
Väestötiheys
(as. / km²)
Pääkaupunki valtiomuoto viralliset kielet valuutta Lähteet
Etelä-Eurooppa: 2 474 861,39 265 618 008 100,5
 Albania 28 748 3 029 278 123,3 Tirana tasavalta albania lek [13][14]
 Andorra 468 85 580 146,2 Andorra la Vella ruhtinaskunta katalaani euro [13][14]
 Bosnia ja Hertsegovina 51 197 3 867 055 77,5 Sarajevo liittovaltio bosnia, serbia, kroatia Bosnian ja Hertsegovinan vaihdettava markka [13][14]
 Bulgaria 110 879 7 186 893 68,7 Sofia tasavalta bulgaria Bulgarian leva [13][14]
 Espanja 505 370 48 146 134 93,6 Madrid perustuslaillinen monarkia espanja euro [13][14]
 Italia 301 340 61 855 120 191,6 Rooma tasavalta italia euro [13][14]
 Kosovo 10 887 1 870 981 182,2 Pristina tasavalta albania ja serbia euro [13][14]
 Kreikka 131 957 10 775 643 81,5 Ateena tasavalta kreikka euro [13][14]
 Kroatia 56 594 4 464 844 77,7 Zagreb tasavalta kroaatti Kroatian kuna [13][14]
Kypros
Kypros kuuluu maantieteellisesti Aasiaan ja Lähi-itään, ja osittain myös kulttuurillisesti.

5 995 1 189 197 130,1 Nikosia tasavalta kreikka, turkki euro [14]
 Malta 316 413 965 1 257,9 Valletta tasavalta malta, englanti euro [13][14]
 Monaco 2,0 30 535 16 403,6 Monaco ruhtinaskunta ranska euro [13][14]
 Montenegro 13 812 647 073 48,7 Podgorica tasavalta montenegro, albania, serbia euro [13][14]
 Pohjois-Makedonia 25 713 2 096 015 81,1 Skopje tasavalta makedonia Makedonian denaari [13][14]
 Portugali 92 090 10 825 309 110,1 Lissabon tasavalta portugali euro [13][14]
 Romania 238 391 21 666 350 91,0 Bukarest tasavalta romania Romanian leu [13][14]
 San Marino 61 33 020 454,6 San Marino tasavalta italia euro [13][14]
 Serbia 77 474 7 243 007 89,4 Belgrad tasavalta serbia Serbian dinaari [13][14]
 Turkki
Turkki sijaitsee hallinnollisesti, maantieteellisesti, väestöllisesti ja kulttuurillisesti suurimmaksi osaksi Aasiassa. Bosporinsalmen länsipuolinen osa Turkkia kuuluu Eurooppaan.

783 562 79 414 269 93 Ankara tasavalta turkki Turkin liira [13][14]
Vatikaani 0,44 842 2 045,5 Città del Vaticano absoluuttinen vaalimonarkia, teokratia italia euro [13][15]
Itä-Eurooppa: 20 777 073 232 288 488 11,2
 Armenia 1 29 743 3 056 382 101 Jerevan tasavalta armenia Armenian dram [13][14]
 Azerbaidžan
Azerbaidžan sijaitsee maantieteellisesti Aasiassa ja Euroopassa jonka Etelä-Kaukasian niemimaa erottaa ne toisistaan

86 600 9 780 780 105,7 Baku tasavalta azeri Azerbaidžanin manat [13][14]
 Georgia
Georgia sijaitsee maantieteellisesti Aasiassa ja Euroopassa jonka Etelä-Kaukasian niemimaa erottaa ne toisistaan

69 700 4 931 226 64 Tbilisi tasavalta georgia Georgian lari [13][14]
 Kazakstan
Kazakstan sijaitsee hallinnollisesti, väestöllisesti, maantieteellisesti ja kulttuurillisesti lähes kokonaan Aasiassa. Uraljoen länsipuolinen pieni osa Kazakstania kuuluu Eurooppaan.

2 724 900 17 948 816 5,6 Nur-Sultan tasavalta kazakki ja venäjä tenge [13]
 Moldova 33 851 3 546 847 131,0 Chișinău tasavalta moldova Moldovan leu [13][14]
 Ukraina 603 550 44 429 471 80,2 Kiova tasavalta ukraina Ukrainan hryvnia [13][14]
 Valko-Venäjä 207 600 9 589 689 49,8 Minsk tasavalta valkovenäjä, venäjä Valko-Venäjän rupla [13][14]
 Venäjä
Venäjä sijaitsee maantieteellisesti suurimmaksi osaksi Aasiassa, mutta keskushallinto ja suurin osa asukkaista sijaitsee Euroopassa. Uralvuoriston länsipuolinen osa Venäjää kuuluu Eurooppaan.

17 098 242 142 423 773 8,3 Moskova liittotasavalta venäjä Venäjän rupla [13][14]
Länsi-Eurooppa: 936 752 160 797 249 160,6
 Alankomaat 41 543 16 947 904 393,0 Amsterdam, Haag perustuslaillinen monarkia hollanti euro [13][14]
 Belgia 30 528 11 323 973 336,8 Bryssel perustuslaillinen monarkia hollanti,ranska, saksa euro [13][14]
 Britannia 243 610 64 088 222 244,2 Lontoo parlamentaarinen monarkia englanti Englannin punta [13][14]
 Irlanti 70 273 4 892 305 55,3 Dublin tasavalta englanti, iiri euro [13][14]
 Luxemburg 2 586 570 252 173,5 Luxemburg perustuslaillinen monarkia luxemburg, saksa, ranska euro [13][14]
 Ranska 551 500 66 553 766 109,3 Pariisi tasavalta ranska euro [14][16]
Keski-Eurooppa: 922 752 161 761 816 165,9
 Itävalta 83 871 8 665 550 102 Wien liittotasavalta saksa euro [13][14]
 Liechtenstein 160 37 624 232 Vaduz perustuslaillinen monarkia saksa Sveitsin frangi [13][14]
 Puola 312 685 38 562 189 123,5 Varsova tasavalta puola Puolan zloty [13][14]
 Saksa 357 022 80 854 408 233,2 Berliini liittotasavalta saksa euro [13][14]
 Slovakia 49 035 5 445 027 111,0 Bratislava tasavalta slovakia euro [13][14]
 Slovenia 20 273 1 983 412 95,3 Ljubljana tasavalta sloveeni euro [13][14]
 Sveitsi 41 277 8 121 830 200 Bern valaliitto saksa, ranska, italia, retoromaani Sveitsin frangi [13][14]
 Tšekki 78 867 10 644 842 133 Praha tasavalta tšekki Tšekin koruna [13][14]
 Unkari 93 028 9 897 541 106 Budapest tasavalta unkari Unkarin forintti [13][14]
Pohjois-Eurooppa: 1 432 323 32 048 161 22,1
 Islanti 103 000 331 918 2,7 Reykjavík tasavalta islanti Islannin kruunu [17]
 Latvia 64 589 1 989 500 36,6 Riika tasavalta latvian kieli euro [18]

[19]

 Liettua 65 300 2 904 391 45,0 Vilna tasavalta liettua euro [20]
 Norja 323 787 5 177 000 14,0 Oslo perustuslaillinen monarkia norja Norjan kruunu [21]

[22]

 Ruotsi 450 295 9 784 445 19,7 Tukholma perustuslaillinen monarkia ruotsi Ruotsin kruunu [23]

[24]

 Suomi 338 434 5 509 984 18,1 Helsinki tasavalta suomi, ruotsi euro [25]

[26]

 Tanska 43 094 5 659 715 124,6 Kööpenhamina perustuslaillinen monarkia tanska Tanskan kruunu [13]

[27]

 Viro 45 339 1 313 271 31,3 Tallinna tasavalta viro euro [28][29]
Yhteensä: 26 650 000 852 513 722 70

Epäitsenäiset ja kiistanalaiset alueet

lähde?selvennä

Edellä mainittujen valtioiden lisäksi on useita itsenäisiä valtioita, joilla ei kuitenkaan ole kansainvälistä tunnustusta tai ovat vain muutaman valtion tunnustama.

Valtio Pinta-ala
(km²)
Asukasluku Asukastiheys
(as./km²)
Pääkaupunki Emämaa
 Abhasia 8 432 216 000 29 Suhumi Julistautunut Georgiasta itsenäiseksi, mutta vain viiden valtion tunnustamana.
 Etelä-Ossetia 3 900 70 000 18 Tskhinvali Julistautunut Georgiasta itsenäiseksi, mutta vain neljän valtion tunnustamana.
 Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta 3 355 264 172 78 Nicosia Pohjois-Kypros on vuonna 1983 itsenäiseksi julistautunut valtio, jonka itsenäisyyden on tunnustanut vain Turkki. Turkki ei puolestaan tunnusta Kyproksen tasavaltaa itsenäiseksi.
 Transnistria 4 163 555 300 133 Tiraspol Itsenäistynyt Moldovasta yksipuolisesti. Alue sijaitsee Moldovan kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisäpuolella eikä mikään valtio ole tunnustanut sitä.
Artsakhin tasavalta 11 458 141 400 12 Stepanakert Alue on irtautunut Azerbaidžanista yksipuolisesti vuonna 1991, mutta mikään muu maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä.

Itsehallinnolliset alueet

Alue Pinta-ala
(km²)
Asukasluku Asukastiheys
(as./km²)
Pääkaupunki Emämaa
 Ahvenanmaa 1 552 28 355 16,8 Maarianhamina  Suomi
 Färsaaret 1 399 49 483 32,9 Tórshavn  Tanska
 Gibraltar 5,9 29 034 4 697,3 Gibraltar  Britannia
 Guernsey 78 65 345 828,0 St. Peter Port  Britannia
 Huippuvuoret ja  Jan Mayen 62 049 2 932 0,046 Longyearbyen  Norja
 Jersey 116 94 949 773,9 Saint Helier  Britannia
 Mansaari 572 85 421 129,1 Douglas  Britannia

Euroopan osia ja alaryhmittymiä


Suuren osan Eurooppaa kattavia yhteenliitymiä
Euroopan osia ilmansuunnittain
Kultturisia tai poliittisia alueita tai ryhmittymiä
Luonnonmaantieteellisä alueita

Talous


Eurooppa oli vuonna 2008 hallinnoitavien varojen perusteella maailman rikkain maanosa, sillä kaiken kaikkiaan ne olivat yli 32,7 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, kun taas vastaava luku Pohjois-Amerikassa oli 27,1 biljoonaa.[30] Vuonna 2009 Euroopan hallinnoitavat kokonaisvarat käsittivät kolmanneksen koko maailman varoista. Finanssikriisi 2000-luvun ensikymmenen lopulla on kuitenkin heikentänyt monen maan luottoluokitusta ja ajanut euroalueen velkakriisiin. Ennen kriisiä Euroopan bruttokansantuote oli huipussaan.[31]

Vaurauden vaihtelu eri puolilla Eurooppaa on suurta. Rikkaimmat maat sijaitsevat lähinnä Länsi- ja Pohjois-Euroopassa, kun taas sosialismin ja esimerkiksi Jugoslavian hajoamissotien vaikutus näkyy yhä monissa Itä-Euroopan ja Balkanin maassa. Maailmanpankin (2011–2018) mukaan Euroopan rikkaimmat maat ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen mukaan ovat Luxemburg, Irlanti, Norja, Sveitsi ja Alankomaat. Köyhimmät maat asukasta kohden ovat Moldova, Ukraina, Bosnia ja Hertsegovina, Albania ja Serbia.[32]

Kansainvälisen valuuttarahaston (2018) mukaan neljä Euroopan maata kuuluu kokonaisbruttokansantuotteeltaan maailman kymmenen suurimman kansantalouden joukkoon: Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Italia.[33] Koko Euroopan bruttokansantuote henkeä kohden vuonna 2016 oli 21 767 Yhdysvaltain dollaria.[34]

Vuonna 2002 yhteensä 12 Euroopan unionin jäsenmaata ottivat käyttöön yhteisvaluutta euron, Suomi mukaan lukien. Nykyään euro on käytössä 19 EU-maassa ja lisäksi neljässä EU:n ulkopuolisessa kääpiövaltiossa.[35]

Euroopan tärkeimpiä finanssikeskuksia ovat Lontoo, Zürich, Geneve ja Frankfurt.[36] Euroopassa on myös useita veroparatiiseja, kuten Monaco, Luxemburg, Andorra, Liechtenstein, Jersey ja Mansaari.[37]

Vuonna 2018 liikevaihdoltaan suurin eurooppalainen yritys oli hollantilais-brittiläinen energiayhtiö Royal Dutch Shell, joka oli yli 396 miljardin Yhdysvaltain dollarin liikevaihdollaan maailman kolmanneksi suurin yritys.[38] Muita samana vuonna maailman 20 suurimman yrityksen joukkoon kuuluneita eurooppalaisia yrityksiä olivat brittiläinen energiayhtiö BP[39], saksalainen autoyritys Volkswagen AG[40], sveitsiläinen kaivos- ja raaka-aineyritys Glencore[41], saksalainen autoyritys Daimler AG[42] ja ranskalainen öljy-yhtiö Total.[43]

Liikenne

Euroopassa on hyvin kattava maantie- ja rautatieverkko. Lukuisat eurooppatiet johtavat maasta toiseen ylittäen valtakunnan rajat. Keski-Euroopassa on tiheä moottoritieverkosto. Etenkin Keski-Euroopassa on lisäksi erinomaiset junayhteydet maasta toiseen.

Euroopan vilkkaimmat lentoasemat vuonna 2019 olivat Lontoon Heathrow’n lentoasema, Pariisin Charles de Gaullen lentoasema, Amsterdamin Schipholin lentoasema, Frankfurtin lentoasema, Istanbulin lentoasema, Madrid-Barajasin lentoasema ja Barcelonan lentoasema.[44]

Väestö


Euroopassa asuu nykyisin noin 740 miljoonaa henkeä. Eurooppa on verraten tiheään asuttu maanosa: yhtä neliökilometriä kohden Euroopassa asuu keskimäärin yli 70 ihmistä. Erityisen tiheään asuttuja maita ovat esimerkiksi Englanti, Alankomaat, Belgia ja Saksa. Sen sijaan Itä- ja Pohjois-Euroopassa asutus on monin paikoin harvaa.

Väkiluvun kasvu on Euroopassa hidasta verrattuna muihin maanosiin johtuen muun muassa alhaisesta syntyvyydestä. Sen sijaan väestön ikääntyminen on nopeaa: vuonna 2005 yli 65-vuotiaiden osuus oli 16 prosenttia väestöstä, vuoteen 2050 mennessä sen on laskettu kasvavan 28 prosenttiin.[45]

Eurooppalaisten elinajanodote on korkea. Noin puolella Euroopan maista se on yli 80 vuotta. Pisin se on sveitsiläisillä, italialaisilla ja espanjalaisilla (yli 83 vuotta) ja lyhin moldovalaisilla, ukrainalaisilla ja venäläisillä (noin 72 vuotta).[46]

Kielet

Euroopassa puhutaan noin 230 kieltä, mikä on vain 3 % maailman kielten lukumäärästä.[47] Indoeurooppalaisten kielten puhujia on yli 90 prosenttia. Suurimmat indoeurooppalaiset kieliryhmät ovat slaavilaiset, germaaniset ja romaaniset kielet. Slaavilaisia kieliä puhutaan etenkin Euroopan itäosissa, ja niitä ovat esimerkiksi venäjä, puola ja serbokroaatti. Germaanisia kieliä taas puhutaan etenkin Keski- ja Pohjois-Euroopassa, ja niihin kuuluvat muun muassa englanti, saksa ja ruotsi. Romaaniset kielet taas ovat enemmän keskittyneet Euroopan eteläosiin, ja niitä ovat muun muassa ranska, espanja ja italia. Pienempiä indoeurooppalaisia kieliryhmiä ovat esimerkiksi kelttiläiset ja balttilaiset kielet. Myös kreikan ja albanian kielet kuuluvat indoeurooppalaisiin kieliin.

Euroopassa puhuttavia ei-indoeurooppalaisia kieliä ovat esimerkiksi useat uralilaiset kielet, kuten suomi, viro ja unkari, sekä isolaattikieliin kuuluva baski ja altailaisiin kieliin kuuluva turkki.

Uskonnot

Pääartikkeli: Uskonto Euroopassa

Eurooppalaisista noin 75 % on kristittyjä ja 8 % muslimeja. Noin 17 % eurooppalaisista ei tunnusta mitään uskontoa. Juutalaisia on alle yksi prosentti.

Lounais-Eurooppalaisista suurin osa on katolilaisia. Keski-Euroopassa asuu monin paikoin runsaasti niin katolilaisia kuin protestantteja. Pohjoismaissa ja Britanniassa suurin osa väestöstä on protestantteja, Itä-Euroopassa taas asuu enemmän ortodokseja. Muslimeista suurin osa asuu Venäjän ja Turkin Euroopan-puoleisissa osissa, Bosnia-Hertsegovinassa, Albaniassa ja Kosovossa.[48]

Kaupungit

Euroopassa on 17 yli 1,5 miljoonan asukkaan kaupunkia. Vuoteen 1950 asti maailman suurimpien kaupunkien joukossa oli eurooppalaisia pääkaupunkeja, mutta kehitysmaiden väestönkasvu ja kaupungistuminen ovat muuttaneet tilanteen.

Kun kaupunkilaisiksi lasketaan kaupungin rajojen sisällä elävät asukkaat, ja kaupungeiksi sellaiset joilla on oma paikallishallinto (mutta ei useamman kunnan alueelle jakautuvia taajamia), Euroopan suurimmat kaupungit ovat:

Sijoitus Nimi Maa Väkiluku Huomioitavaa
1. Istanbul  Turkki 15 029 231[49] kaupunki osittain Euroopan, osittain Aasian puolella
2. Moskova  Venäjä 13 197 596[50]
3. Lontoo  Yhdistynyt kuningaskunta 8 787 892[51] metropolialueen väkiluku yli 14 miljoonaa (2014)[52]
4. Pietari  Venäjä 5 323 300[53]
5. Berliini  Saksa 3 671 000[54]
6. Madrid  Espanja 3 165 235[55]
7. Kiova  Ukraina 2 932 525[56]
8. Rooma  Italia 2 879 038[57]
9. Pariisi  Ranska 2 241 346[58] metropolialueen väkiluku yli 12 miljoonaa (2014)[52]
10. Minsk  Valko-Venäjä 1 949 400[59]
11. Bukarest  Romania 1 883 144[60]
12. Wien  Itävalta 1 877 836[61]
13. Budapest  Unkari 1 759 407[62]
14. Hampuri  Saksa 1 758 041[63]
15. Varsova  Puola 1 748 916[64]
16. Barcelona  Espanja 1 602 386[55]
17. München  Saksa 1 521 678[65]
18. Harkova  Ukraina 1 431 565[66]
19. Milano  Italia 1 362 695[57]
20. Praha  Tšekki 1 280 208[67]

Kulttuuri


Eurooppalaisen kulttuurin juuret ovat antiikin Kreikassa, Rooman valtakunnassa ja kristinuskossa, ja sitä ovat vuosisatojen saatossa muokanneet muun muassa renessanssi, kolonialismi, valistus ja sodat.

Euroopan yhteinen kulttuuriperintö yhdistetään alueiden alkuperäiskansojen kulttuurien ja kansanperinteiden kanssa, jotka on jaettu karkeasti slaavilaiseen, latinalaiseen ja germaaniseen, mutta näiden lisäksi on Euroopassa useita muita ryhmiä, kuten kreikkalaiset ja keltit. Kulttuurien monimuotoisuus luonnehtii suurta osaa Euroopasta, ja vaihtelut ovat suuria varsin pienillä maantieteellisillä etäisyyksillä.[68]

Arkkitehtuuri

Pääartikkeli: Eurooppalainen arkkitehtuuri

Eurooppalaista arkkitehtuuria leimaavat voimakas alueellinen vaihtelu ja hyvin vaiheikas historia. Eteläeurooppalaiset kaupungit ja kylät ovat usein tiiviimmin rakennettuja kuin pohjoiseurooppalaiset. Euroopassa on edelleen jäljellä monta tiivistä, ilman selvää asemakaavaa rakennettua vanhaakaupunkia, ja ne ovat usein suojeltuja.[69] Tällaisia löytyy esimerkiksi Prahasta (Staré Město), Tallinnasta, Tukholmasta ja Venetsiasta. Antiikin ajan arkkitehtuuria löytyy edelleen etenkin Roomasta ja eri puolilta Kreikkaa.

Antiikin Kreikan arkkitehtuuri suosi yksinkertaisuutta ja tasapainoisia mittasuhteita sekä marmorin käyttöä, ja se on vaikuttanut hyvin moneen myöhäisempään eurooppalaisen arkkitehtuurin tyylisuuntaan.[70] Huomattavimpia antiikin Kreikan arkkitehtuurin edustajia ovat pylväiden varaan rakennetut temppelit, kuten Ateenan Parthenon. Antiikin Rooman arkkitehtuuri oli hyvin käytännöllistä, ja sitä edustavat muun muassa Colosseum ja muut gladiaattoriareenat, Pantheonin temppeli ja akveduktit. Roomalaisten keksimää betonia käytettiin monien varsin vaatimattoman näköisten talojen rakennusmateriaalina.[71] Etenkin Pohjois-Euroopassa ja Alpeilla on varhaisista ajoista lähtien käytetty rakennusmateriaalina paljon puuta.

Keskiajalla vallitsevia tyylisuuntia olivat romaaninen tyyli ja hieman myöhemmin goottilainen tyyli. Ne ovat edelleen esillä monissa kirkoissa ympäri Eurooppaa, sillä keskiajalla kirkonrakentajat kulkivat maasta toiseen ja veivät vaikutteita mukanaan. Romaanisen tyylin tunnusmerkkejä ovat pyöreät holvikaaret, paksut kiviseinät, pienet ikkunat, tynnyriholvit ja erilaiset freskot. Goottilaiseen tyyliin kuuluvat taas korkeat kirkontornit, koristeelliset suippokaaret ja värikkäät ikkunamaalaukset. Esimerkkejä romaanisen tyylin edustajista ovat Santiago de Compostelan katedraali ja Lundin tuomiokirkko, kun taas goottilaista tyyliä edustavat muun muassa Kölnin ja Milanon tuomiokirkot sekä Notre-​Damen katedraali. Jotkin keskiaikaiset kirkot, kuten Turun tuomiokirkko, sekoittivat romaanista ja goottilaista tyyliä.[72][73]

Keskiajan jälkimainingeissa arkkitehtuurin painopiste muuttui renessanssiin, ja vaikutteita otettiin antiikin ajoilta. Renessanssia edustavat rakennukset ovat antiikin rakennusten tapaan selkeitä ja symmetrisiä, ja pylväitä ja pyörökaaria käytettiin paljon. Renessanssi sai alkunsa Italiasta, jossa sitä edustaa muun muassa Firenzen Santa Maria del Fiore -katedraali.[74][75] Renessanssia edustavat myös muun muassa Chambordin linna Ranskassa ja Frederiksborgin linna Tanskassa. Myös palladiolainen arkkitehtuuri haki paljon vaikutteita antiikin Roomasta, ja sitä edustavat monet kartanot. Uuden ajan alkupuolella suosiotaan nosti myös barokki, joka suosi mahtipontista koristelua, raskaita tukirakenteita ja eritoten symmetriaa. Barokkia edustavat muun muassa Fontana di Trevin suihkulähde Roomassa, St. Paulin katedraali Lontoossa sekä Versaillesin ja Wienin Schönbrunnin linnat.[76]

1800-luvulla vallitseviksi tyylisuunniksi nousivat revivalismi ja aivan vuosisadan lopulla myös jugend. Revivalistisessa tyylissä heräteltiin vanhempia arkkitehtonisia suuntauksia uudelleen eloon, ja sitä edustivat muun muassa uusgoottiset Lontoon Big Ben ja Unkarin parlamenttitalo sekä uusromaaninen Neuschwansteinin linna. Uusklassismia edusti muun muassa Napoleon I:n kehittämä empiretyyli, joka levisi myöhemmin muun muassa Pietariin ja Helsinkiin.[77] Jugend eli art nouveau suosi kaarevia muotoja, omaperäistä koristeellisuutta ja epäsymmetrisyyttä, ja sitä edustavia rakennuksia löytyy runsaasti etenkin Budapestistä ja Prahasta.[78] 1900-luvulla suosiotaan on nostanut etenkin moderni ja postmoderni arkkitehtuuri, joissa on käytetty puhtaampia geometrisia linjoja. Useimpien eurooppalaisten kaupunkien siluetti on pohjoisamerikkalaisiin ja itäaasialaisiin kaupunkeihin verrattuna matala, mutta lukuisia pilvenpiirtäjiä löytyy esimerkiksi Lontoosta ja Frankfurtista.

Kirjallisuus

Pääartikkeli: Eurooppalainen kirjallisuus

Eurooppalaisen kirjallisuuden kehdoksi määritellään yleensä Antiikin Kreikka,[79] jossa kehittyi kaksi selkeää kirjallisuuden lajijakoa. Dionysos-jumalan palvontamenoihin kuuluneen näytelmäkilpailuperinteen myötä kirjallisuus jaettiin tragedioihin ja komedioihin. Filosofi Aristoteles puolestaan esitti Runousopissaan kirjallisuuden kolmijaon draamaan, lyriikkaan ja epiikkaan. Eräät maailmankirjallisuuden merkittävimmät tekstit ovat peräisin Antiikin Kreikasta, kuten Platonin dialogit, Homeroksen Ilias ja Odysseia sekä Sofokleen kuuluisa tragedia kuningas Oidipuksesta.

Keskiaika oli kirjallisuuden lama-aikaa, jolloin kirjallisuus rajoittui lähes kokonaan kristinuskon aiheisiin. Antiikin perintö hylättiin ja pakanalliset teokset tuomittiin jyrkästi. Keskiajan tärkeimpänä teoksena pidetään italialaisen Dante Alighierin kuuluisinta teosta Jumalainen näytelmä.[80] Renessanssin aikana 1400–1600-luvuilla ihannoitiin jälleen antiikkia, ja aiheita kirjallisuuteen haettiin antiikin myyteistä sekä taruista. Myös yksilönvapauden ja ihmisyyden korostaminen sekä maailmankuvan laajeneminen kuuluivat renessanssin kirjallisuuteen. Merkittävimpiä renessanssiteoksia ovat muun muassa Erasmus Rotterdamilaisen Tyhmyyden ylistys, William Shakespearen Hamlet sekä Miguel de Cervantesin Don Quijote. Ranska oli 1600-luvulla merkittävä klassismin keskus, jonka edustajia olivat muun muassa Molière ja René Descartes.

1700-luvun keskeisimpiä eurooppalaisia kirjailijoita olivat muun muassa Immanuel Kant, Voltaire, Jean-Jacques Rousseau ja Gotthold Ephraim Lessing, jotka olivat myös keskeisiä valistusajan vaikuttajia. 1800-luku oli kirjallisuuden osalta varsin aktiivista aikaa, jolloin keskeisiä kirjallisuuden ilmiöitä olivat etenkin romantiikka, realismi ja tieteiskirjallisuus. Tunnetuimpia 1800-luvun kirjailijoita olivat muun muassa Charles Dickens, Fjodor Dostojevski, Arthur Conan Doyle, Johann Wolfgang von Goethe, Nikolai Gogol, Victor Hugo, Leo Tolstoi ja Jules Verne. 1900-luvun suosituimpia eurooppalaisia kirjailijoita ovat puolestaan olleet esimerkiksi Hermann Hesse, James Joyce, Franz Kafka, Astrid Lindgren, Thomas Mann, J. R. R. Tolkien ja Virginia Woolf.

Elokuva

Pääartikkeli: Eurooppalainen elokuva

Elokuva keksittiin Ranskassa 1800-luvun lopulla. Eurooppalaisen elokuvan parista on noussut runsaasti maailmankuuluja ohjaajia, kuten Alfred Hitchcock, Vittorio de Sica, Rainer Werner Fassbinder, Roberto Rossellini, Federico Fellini, Ingmar Bergman, Lars von Trier, Aki Kaurismäki ja Fritz Lang. Merkittäviä eurooppalaisen elokuvan liikkeitä ovat esimerkiksi saksalainen ekspressionismi, italialainen neorealismi, ranskalaisen elokuvan uusi aalto, uusi saksalainen elokuva ja Dogma 95.

Merkittäviä elokuvajuhlia järjestetään etenkin Ranskan Cannesissa, Italian Venetsiassa ja Saksan pääkaupungissa Berliinissä.

Musiikki

Pääartikkeli: Eurooppalainen musiikki

Euroopan tärkeimpiä klassisen musiikin säveltäjiä olivat muun muassa Johann Sebastian Bach, Ludwig van Beethoven, Frédéric Chopin, Wolfgang Amadeus Mozart, Gioachino Rossini ja Antonio Vivaldi. Britanniaa pidetään länsimaisen populaarimusiikin supervaltana Yhdysvaltojen ohella, ja sieltä ovat lähtöisin muun muassa maailman kaikkien aikojen menestyksekkäin yhtye The Beatles sekä muun muassa Elton John, David Bowie, Queen ja The Rolling Stones. Muita 1900-luvun suosituimpia eurooppalaisia populaarimusiikin artisteja ovat olleet muun muassa ruotsalainen ABBA, saksalainen Scorpions ja irlantilainen U2.

Vuodesta 1956 lähtien on järjestetty lähes joka vuosi Eurovision laulukilpailu, jossa jokainen laulukilpailuun osallistuva maa kilpailee yhdellä uudella lauluesityksellä, jotka äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Eniten Euroviisuja ovat voittaneet Irlanti (7 kertaa) ja Ruotsi (6 kertaa). Koska kilpailuun saavat osallistua kaikki Euroopan yleisradiounionin aktiiviset jäsenmaat, kilpailussa on nähty myös Euroopan ulkopuolisia osallistujamaita, kuten Israel ja Australia.

Ruokakulttuuri

Pääartikkeli: Eurooppalainen keittiö

Euroopan maiden keittiöt vaihtelevat hyvin suuresti. Etelä-Euroopassa käytettyjä ruoka-aineita ovat muun muassa vihannekset, sitrushedelmät, yrtit, pasta, äyriäiset, kylmäsavustettu kinkku, oliiviöljy ja viini, kun taas pohjoisempana erityisen käytettyjä ruoka-aineita ovat muun muassa täysjyväviljatuotteet, peruna, juurekset, lohikalat, marjat ja sienet.

Melko yhteistä eurooppalaisessa keittiössä on esimerkiksi se, että liha ja kala tarjotaan usein näkyvästi tarjoilukokoisena, toisin kuin esimerkiksi aasialaisessa keittiössä. Makkara on suosittu lihatuote eri puolilla Eurooppaa. Euroopassa kuluu verraten paljon leipää sekä erilaisia maitotuotteita, kuten kermaa ja juustoa. Etenkin Ranskassa ja Italiassa valmistetaan satoja erilaisia juustolaatuja, joista monet ovat saaneet nimisuojan. Peruna on nykyään peruselintarvike lähes kaikkialla Euroopassa, vaikka se saapui Eurooppaan espanjalaisten valloittajien mukana vasta 1500-luvulla.[81]

Maailmanlaajuisesti verraten Euroopassa kulutetaan paljon alkoholijuomia.[82][83] Etenkin Ranska, Italia ja Espanja kuuluvat maailman johtaviin viinintuottajiin ja -kuluttajiin. Olutta kulutetaan paljon etenkin Tšekissä, Saksassa, Britanniassa ja Irlannissa. Viski on suosittua Brittein saarilla ja votka Itä-Euroopassa.

Lähteet


  1. Europe MSN Encarta Encyclopedia
  2. Iso tietosanakirja, 3. osa (Edom-Gotthielf), art. Eurooppa, Otava 1933
  3. Otavan Suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid-Harvey), art. Eurooppa, Otava 1977, ISBN 951-1-04170-3
  4. Eurooppanaisia ja Eurooppa-ongelmia Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2005
  5. Barbarian Tides: The Migration Age and the Later Roman Empire Amazon. Viitattu 5.3.2014.
  6. 8th Century, 701 to 800 World Timeline. Viitattu 5.3.2014.
  7. Charlemagne A&E Television Networks, LLC. Viitattu 5.3.2014.
  8. a b History of Europe Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.3.2014.
  9. Euroopan kartta HEMA Maps. Viitattu 12.2.2011.
  10. Mont Blanc, France/Italy Peakbagger.com
  11. Europe Average Annual Precipitation eldoradoweather.com.
  12. Average annual precipitation in Europe [550×550 ] reddit.com.
  13. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq The World Factbook: Country comparison: area cia.gov. Viitattu 21.7.2015.
  14. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap International Programs - Country Rankings  (Population) 2015. U.S. Census Bureau. Viitattu 21.7.2015.
  15. Vatican City  (väkiluku) The World Factbook. heinäkuu 2014. Viitattu 21.7.2015.
  16. France The World Factbook. heinäkuu 2015. Viitattu 21.7.2015.
  17. Iceland The World Factbook. heinäkuu 2015. Viitattu 21.7.2015.
  18. Latvia  (pinta-ala) The World Factbook. Viitattu 21.7.2015.
  19. Iedzīvotāju skaits samazinās zem divu miljonu robežas  (väkiluku Tekijä =) 06.06.2014. Latvijas statistika. Viitattu 21.7.2015.
  20. Statistinių rodiklių analizė - OSP  (väkiluku) osp.stat.gov.lt. 2015M07. Viitattu 21.7.2015.
  21. Oppdaterte arealtal i statistikkbanken  (pinta-ala) 2015. Statistics Norway. Viitattu 21.7.2015.
  22. Nøkkeltall  (väkiluku) Statistics Norway. 1.4.2015. Viitattu 21.7.2015.
  23. Statistisk årsbok för Sverige 2009  (pinta-alaViitattu = 21.7.2015) Statistiska Centralbyrån.
  24. Befolkningsstatistik 31.5.2015. Statistiska Centralbyrån. Viitattu 21.7.2015.
  25. Kuntien päivitetyt pinta-alat ilmestyivät 06.03.2013. Maanmittauslaitos. Viitattu 21.7.2015.
  26. Suomen ennakkoväkiluku syyskuun lopussa 5 509 984 24.10.2017. Tilastokeskus. Viitattu 22.12.2017.
  27. FT: Folketal efter hovedlandsdele (summariske tal fra folketællinger) statistikbanken.dk. 2015. Viitattu 21.7.2015.
  28. Eesti pindala osutus arvatust üle 100 ruutkilomeetri suuremaks Postimees. 16.7.2015. Viitattu 21.7.2015.
  29. Rahvastikunäitajad ja koosseis - 2015 5.5.2015. Eesti Statistika. Viitattu 21.7.2015.
  30. Bloomberg.com Bloomberg.com. 15.9.2009. Fineman, Josh. Arkistoitu 28 January 2015. Viitattu 24.3.2020.
  31. Global Wealth Stages a Strong Comeback Pr-inside.com. 10 June 2010. Arkistoitu 20 May 2011. Viitattu 24.3.2020.
  32. "GDP per capita, PPP (current international $)", World Development Indicators database , World Bank. Database updated on 16 December 2016. Accessed on 23 December 2016.
  33. World Economic Outlook Database 1 October 2018. International Monetary Fund.
  34. World Economic Outlook Database–April 2017 , Kansainvälinen valuuttarahasto, 18.4.2017.
  35. The euro outside the euro area European Commission - Economic and Financial Affairs. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
  36. The Global Financial Centres Index 14  (s. 4) 9/2013. Z/Yen Grop. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
  37. Pietiläinen, Tuomo: Suomalaisilla 450 miljoonaa Euroopan veroparatiiseissa. Helsingin Sanomat 12.4.2008 s. A3, www-versio (maksullinen)
  38. Royal Dutch Shell Global 500Fortune. Arkistoitu 11.4.2019. Viitattu 26.3.2020.
  39. BP Global 500Fortune. Arkistoitu 11.4.2019. Viitattu 26.3.2020.
  40. Volkswagen Global 500Fortune. Arkistoitu 11.4.2019. Viitattu 26.3.2020.
  41. Glencore Global 500Fortune. Arkistoitu 11.4.2019. Viitattu 26.3.2020.
  42. Daimler Global 500Fortune. Arkistoitu 17.6.2019. Viitattu 26.3.2020.
  43. Total Global 500Fortune. Arkistoitu 30.8.2018. Viitattu 26.3.2020.
  44. The Busiest Airports In Europe Big 7. Viitattu 24.3.2019.
  45. The Geopolitics of world population change Center for Strategic & International Studies, 2007
  46. Human Development Report 2019 10.12.2019. United Nations Development Programme. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)
  47. Interactive Language Map The National Virtual Translation Center, 2007
  48. Muslims in Europe BBC, 2005
  49. The Results of Address Based Population Registration System, 2017 31. joulukuuta 2017. Turkish Statistical Institute. Viitattu 1. helmikuuta 2018. (turkiksi)
  50. Goskomstat Rosstat. [1] (venäjäksi)
  51. "Population Estimates for UK, England and Wales, Scotland and Northern Ireland " . Office for National Statistics. Viitattu 29. heinäkuuta 2016. 
  52. a b Eurostat
  53. Goskomstat Rosstat[2] (venäjäksi)
  54. Amt für Statistik Berlin Brandenburg Amt für Statistik Berlin-Brandenburg. Viitattu 5. maaliskuuta 2015. (saksaksi)
  55. a b List of place name: Population of the Continuous Municipal Register by Population Unit Instituto Nacional de Estadística. Viitattu 11. kesäkuuta 2015.
  56. Чисельність населення щомісячна інформація (Population monthly information) 1. marraskuuta 2017. Головне управління статистики м.Києва (Main Department of Statistics of Kiev). (ukrainaksi)
  57. a b Statistiche demografiche ISTAT demo.istat.it. Viitattu 19. lokakuuta 2017.
  58. Population of Paris in January 2014 INSEE. Viitattu 11. kesäkuuta 2015.
  59. Belarus in figures 2015 19 March 2015. National Statistical Committee of the Republic of Belarus. Arkistoitu 9. marraskuuta 2015. Viitattu 14. kesäkuuta 2015.
  60. Official Population data for 2016 National Institute of Statistics (Romania)|INSSE. Viitattu 27. helmikuuta 2017.
  61. Bevölkerung zu Quartalsbeginn seit 2002 nach Bundesland 10. elokuuta 2017. Statistik Austria. Viitattu 9. lokakuuta 2017.
  62. 1.2. Népesség a település jellege szerint, január 1. (1980–)* Hungarian Central Statistical Office. Viitattu 14. kesäkuuta 2015.
  63. Population - Hamburg 10. kesäkuuta 2015. Federal Statistical Office of Germany and the statistical Offices of the Länder. Viitattu 14. kesäkuuta 2015.
  64. Tabl. 09 - Ludność według płci i miast lokakuu 2016. Central Statistical Office (Poland). (puolaksi)
  65. Bayerisches Landesamt für Statistik und Datenverarbeitung: Result - 12411-001: Bevölkerung: Gemeinden, Stichtage (letzten 6) statistikdaten.bayern.de. Viitattu 14. kesäkuuta 2015. (saksaksi)
  66. РОЗПОДІЛ ПОСТІЙНОГО НАСЕЛЕННЯ УКРАЇНИ ЗА СТАТТЮ ТА ВІКОМ: Станом на 1 січня 2014 року 2014. State Statistics Service of Ukraina. Viitattu 11. kesäkuuta 2015.
  67. Czech Republic: Major Cities City Population. Viitattu 14. kesäkuuta 2015.
  68. European Management and European Business Schools: Insights from the History of Business Schools. European Management Journal, 2014, 32. vsk, nro 4, s. 529–534. Kaplan, Andreas.
  69. Haarala, Risto et al: Suomen kielen perussanakirja: S–Ö, s. 480. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-37-3581-8.
  70. Cartwright, Mark: Greek Architecture Ancient History Encyclopedia. Viitattu 24.3.2020.
  71. Christensen et al., 2011.
  72. Honour, Hugh & Fleming, John: ”Euroopan keskiaika”, Maailman taiteen historia. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-16753-7.
  73. Yrjö Karilas (toim.): Pikku Jättiläinen, WSOY 1958
  74. Varhaisrenessanssin arkkitehtuuri Taidehistorian aikajana. Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Viitattu 24.3.2020.
  75. Renessanssi elvytti antiikin arkkitehtuurin Taidehistorian aikajana. Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Viitattu 24.3.2020.
  76. 10 Masterpieces of Baroque Architecture History Lists. Viitattu 24.3.2020.
  77. Nokela, s. 166.
  78. Rantala 1993, s. 338
  79. Euroopan kirjallisuushistoria Jyväskylän yliopisto. Niemi-Pynttäri, Risto.
  80. Kirjallisuushistoria – Keskiaika 400-1300 aikkavitonen.blogspot.com. 21.1.2015. Viitattu 23.3.2020.
  81. DNA from herbarium specimens setteles a controversy about origins of the European potato. American Journal of Botany, 2008, nro 95, s. 252–257. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.3.2020.
  82. WHO Global status report on alcohol and health 2014 who.int.
  83. Global Status Report on Alcohol 2004 World Health Organization. 2004. Viitattu 23.3.2020.

Kirjallisuutta


Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eurooppa.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Eurooppa.


 










Luokat: Eurooppa




Tiedot vuodesta: 12.06.2021 01:13:57 CEST

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-BY-SA-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.