Araljärvi


Araljärvi

Araljärvi 1989 ja 2014
Valtio Kazakstan, Uzbekistan, Afganistan, Turkmenistan, Tadžikistan
Sijainti Kazakstan, Uzbekistan
Koordinaatit
Pinnankorkeus 31 m
Pinta-ala 17 382 km²
Pituus 428 km
Leveys 284 km
Suurin syvyys 42 m
Keskisyvyys 8,7 m
Tilavuus 108 km³
Valuma-alue 690 000 km2
Laskujoki laskujoeton
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Araljärvi eli Aral (kaz. Aral teñizi; uzb. Orol dengizi; ven. Аральское море, Aralskoje more) oli laskujoeton suolajärvi Keski-Aasiassa Kazakstanin ja Uzbekistanin alueella. Araljärven pinta-ala oli 67 499 neliökilometriä vuonna 1960,[1] ja se oli maailman neljänneksi suurin järvi[2] Kaspianmeren, Yläjärven ja Victoriajärven jälkeen. Araljärven tilalla on nykyään useita erillisiä järviä ja autiomaata. Järvien yhteenlaskettu pinta-ala on 17 382 neliökilometriä, mutta pinta-ala vaihtelee runsaasti vuosittain. Amudarja ja Syrdarja ovat suurimmat järveen laskevat joet, joista Amudarjan virtaama saavuttaa nykyisin Araljärven vain ajoittain.[3]

NASAn ottamien satelliittikuvien mukaan järven pääallas kuivui kokonaan ensimmäistä kertaa uudella ajalla elokuussa 2014.[4] Pääaltaan paikalle muodostuneen aavikon nimeksi on annettu Aralkum. Araljärven alueelle on pyritty viime aikoina istuttamaan olosuhteissa hyvin toimeentulevaa saksaulipuuta (Haloxylon ammodendron).[5]

Sisällysluettelo

Historia


Araljärven koko on ollut riippuvainen suurimmaksi osaksi Amudarjan siihen tuomasta vedestä. Amudarja on historiansa aikana virrannut ajoittain Kaspianmereen, jolloin Araljärven pinta-ala on kutistunut ja suurimmillaan se on ollut aikoina, jolloin Amudarja on virrannut siihen.[6] 1960-luvulla Araljärvi alkoi kutistua, kun Neuvostoliitto uudelleenohjasi järveen laskeneet joet riisi- ja puuvillapeltojen kasteluun.[3]

Araljärvi jakautui kahdeksi järveksi eli eteläiseen ja pohjoiseen vuonna 1987. 2000-luvun alussa eteläisen Araljärven itäinen ja läntinen puolisko olivat enää heikosti yhteydessä toisiinsa molemmista päistä ja eteläinen yhteys katkesi vuoteen 2001 mennessä. Erityisen nopeasti itäinen osa kutistui vuosina 2005–2009, johtuen kuivuudesta ja Araljärven pohjoisosan pelastamiseksi rakennetusta padosta, joka rajoitti Syrdarjan vesien virtaamista eteläiseen osaan. Vuosina 2008–2009 Amudarjasta ei virrannut vettä ollenkaan Araljärveen ja 2009 itäinen osa oli lähes kuivunut, jäljellä oli lähinnä entisen järven pieni lahti luoteisosassa.[3]

Vuonna 2010 Amudarjan vesistön alueella ollut kuivuus hellitti ja lumipeite joen alkulähteillä Pamirvuoristossa oli normaali. Amudarjaan virtasi riittävästi vettä, jotta virtaama saavutti Araljärven ja järven itäinen osa kasvoi huomattavasti suuremmaksi kuin se oli ollut 2009.[6]

Araljärven pohjoisosan pelastamiseksi valmistui vuonna 2005 pato, jonka myötä vedenpinta on siellä alkanut nousta ja suolapitoisuus laskea.[7] Pohjoisosan vedenpinta on noussut alhaisimmasta tasostaan lähes 10 metriä ja kalakanta elpynyt.[8]

Entisen Araljärven alueet ovat paikoin pahasti saastuneita alueella tapahtuneiden asetestausten, teollisuusprojektien ja ennen Neuvostoliiton hajoamista tapahtuneen lannoitevuodon takia. Alueella sijaitsee Ostrov Vozroždenijan entinen saari, sittemmin niemen kautta kannakseksi muuttunut, jossa aikoinaan sijaitsi yksi Neuvostoliiton huippusalaisen biologisten aseiden kehittelyohjelman tärkeimmistä tutkimuslaitoksista.

Järven pääallas, itäinen osa, kuivui kokonaan elokuussa 2014. Tämä oli ensimmäinen kerta uudella ajalla, kun se on kuivunut kokonaan.[4][9]

Vuonna 2018 pinta-alaa on metsitetty noin 5 000 neliökilometriä. Metsityksessä käytettävä saksaulipuu on pensasmainen ja kasvaa noin kuusimetriseksi. Puiden juuret sitovat maata niin että se ei pöllyä.[5]

Valuma-alue


Entisen Araljärven valuma-alue on pinta-alaltaan noin 2,7 miljoonaa neliökilometriä. Alueeseen kuuluvat Uzbekistan, Tadžikistan, osia Kazakstanista, Kirgisian länsiosa, Turkmenistanin itäosa, Afganistanin pohjoisosa ja Iranin koilliskulma.[10]

Valuma-alueen tärkeimmät joet ovat Araljärveen laskevat Syrdarja ja Amudarja. Monet alueen joista katoavat aavikolla. Tällaisia jokia ovat esimerkiksi Harirud ja Murgab. Valuma-alueeseen kuuluu lisäksi monia Kopet Dag sekä Tienšan-vuoristosta virtaavia matalia jokia ja Karakumin kanava.[10]

Kuivumisen vaikutukset


Ilmasto

Araljärvi vaikutti aiemmin alueen ilmastoa leudontavana tekijänä.[11] Ilmasto on muuttunut entisen Araljärven ympäristössä merellisestä mantereiseksi, minkä seurauksena kesälämpötilat ovat nousseet ja talvilämpötilat laskeneet. Ilman suhteellinen kosteus on myös pienentynyt ja sateettomien päivien määrä on kasvanut 300 prosentilla. Samalla vuodenajat ovat muuttuneet. Vielä 1950-luvulla helmi- ja maaliskuu olivat sateisimmat ja syyskuu kuivin kuukausi. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin huhtikuusta oli tullut alueen sateisin kuukausi ja heinäkuusta kuivin.[12]

Alueen ilmastoon on vaikuttanut järvenpohja, jota on paljastunut järven kuivumisen myötä. Uusi maa on kuivaa ja helposti tuulen kuljetettavissa, minkä takia osilla Araljärveä ympäröivistä alueista hiekkamyrskyjen määrä on kasvanut.[13] Hiekkamyrskyjä suuntautuu etenkin järveltä länteen Ustjurtin tasangolle ja etelään Amudarjan suistoalueelle.[14] Araljärven hiekkaa on kuitenkin havaittu luoteessa peräti Valko-Venäjällä ja Liettuassa, lännessä Georgiassa ja kaakossa Afganistanissa asti. Myrskyissä kulkeutuva maa-aines on todella suolapitoista ja se sisältää kalsiumsulfaattia, natriumkloridia, natriumsulfaattia, magnesiumsulfaattia ja kalsiumvetykarbonaattia. Erityisesti natriumkloridi ja -sulfaatti ovat myrkyllisiä kasveille, joten ne vaikuttavat alueen satoon ja kasvillisuuteen.[13]

Talous

Araljärveä käytettiin aiemmin kuljetusreittinä ja järvestä saatu kalasaalis oli huomattava. Merkittävimmät kaupungit järven rannalla olivat pohjoisessa Kazakstanin alueella sijaitseva Aral ja etelässä Uzbekistanissa sijaitseva Mojnaq. Kaupunkien välillä oli vilkasta vesiliikennettä Araljärven poikki.[13] Vesiliikenne loppui 1980-luvulla. Aral ja Mojnaq olivat jo kaukana järvenrannasta. Liikennettä pidettiin kuitenkin yllä pitkillä kanavilla, joiden ylläpito muodostui liian vaikeaksi ja kustannukset liian korkeiksi.[15]

Kalastus oli merkittävä elinkeino Araljärven ympäristössä. Järvestä saatiin 40 000 tonnin saalis vuonna 1962. Viisi vuotta myöhemmin kalaa saatiin enää vain noin puolet tuosta määrästä. Vuoteen 1975 mennessä kalaa pyydettiin enää 3 000 tonnia ja vuonna 1980 koko kalateollisuus oli kuollut.[13] Kymmenettuhannet ihmiset menettivät kalateollisuuden loppumisen johdosta elantonsa.[15] Uudesta pohjoisesta Araljärvestä pyydetään taas kalaa, erityisesti sinne istutettua kampelaa.

Lähteet


Viitteet

  1. Micklin, Philip: The Aral Sea Disaster, s. 53
  2. Micklin, Philip: The Aral Sea Disaster, s. 50
  3. a b c Shrinking Aral Sea The Earth Observatory. Viitattu 30.10.2010.
  4. a b The Aral Sea Loses Its Eastern Lobe The Earth Observatory. 26.9.2014. NASA. Viitattu 5.10.2014. (englanniksi)
  5. a b Kokkonen, Yrjö: Yksi maailman suurimmista ekokatastrofeista alkaa helpottaa – kadonneen Araljärven pohja metsitetään Yle Uutiset. 5.6.2018. Viitattu 3.10.2019.
  6. a b The Shrinking Aral Sea Recovers The Earth Observatory. Viitattu 30.10.2010.
  7. Synnott, Mark: Araljärvi: Järvi, joka katosi National geographic Suomi. 8.7.2015. Viitattu 1.10.2019.
  8. Maailman suurin lätäkkö Presso. Viitattu 25.3.2010. [vanhentunut linkki]
  9. Kokkonen, Yrjö: Ympäristökatastrofi saavutti huippunsa: Araljärven pääallas kuivui kokonaan 29.9.2014. Yle Uutiset. Viitattu 30.9.2014.
  10. a b Global International Waters Assessment Aral Sea, GIWA Regional assessment 24, s. 17
  11. Whish-Wilson, Phillip: The Aral Sea environmental health crisis, s. 30
  12. Middleton, Nick: The Aral Sea, s. 502
  13. a b c d Middleton, Nick: The Aral Sea, s. 502
  14. Micklin, Philip: The Aral Sea Disaster, s. 55
  15. a b Micklin, Philip: The Aral Sea Disaster, s. 54

Aiheesta muualla


Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Araljärvi.









Luokat: Suolajärvet | Kazakstanin järvet | Uzbekistanin järvet | Ympäristökatastrofit




Tiedot vuodesta: 30.11.2020 01:18:21 CET

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-BY-SA-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.