A


Tämä artikkeli kertoo A-kirjaimesta ja sen käytöstä lyhenteenä tai tunnuksena. Katso myös A (täsmennyssivu).
Aa Aa
 
Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Muut suomen aakkoset
Åå Ää Öö
Šš Žž
Luettelo kirjaimista

A (a) on latinalaisen kirjaimiston ja suomen aakkosten ensimmäinen kirjain.[1][2] A-kirjaimen nimi on suomen kielessä aa ja äännearvo [ɑ].

Latinalaista A-kirjainta vastaa kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen kirjain alfa (Α, α) ja kyrillisten aakkosten ensimmäinen kirjain kyrillinen А (а). Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

Sisällysluettelo

Historia


A-kirjain on todennäköisesti saanut alkunsa Egyptin hieroglyfien tai seemiläisten kirjoitusmerkkien härän päätä esittävästä kuvamerkistä.[1][2]


Egyptiläinen hieroglyfi
härän pää

Seemiläinen
härän pää

Foinikialainen
alef

Kreikkalainen
alfa

Etruskilainen
A-kirjain

Roomalainen
A-kirjain

Noin vuoteen 1500 eaa. mennessä foinikialaiset olivat antaneet kirjaimelle suoraviivaisen muodon, johon sen seuraavat kehitysvaiheet perustuivat. Foinikialaiset luultavasti omaksuivat merkin nimityksen todennäköisesti oman kielensä tai jonkin muun vanhan seemiläisen kielen härkää merkitsevästä sanasta alef.

Antiikin kreikkalaiset ottivat kirjaimen käyttöönsä merkitsemään A-ääntiötä nimittäen sitä alfaksi. Foinikialaisten alef vastasi eri äännettä (glottaaliklusiili), jolle kreikan kielessä ei ollut käyttöä. Varhaisimmissa kreikkalaisissa kirjoituksissa A-kirjain oli foinikialaiseen tapaan sivuittain. Myöhemmin se kääntyi nykyiseen asentoonsa, vaikka siitä esiintyikin useita paikallisia muunnoksia, joissa kirjain saattoi olla esimerkiksi hieman epätasasuhtainen tai sen keskellä oleva vaakaviiva saattoi olla vinossa.

Etruskit toivat kreikkalaiset kirjoitusmerkit asuinsijoilleen nykyisen Italian alueelle ja ottivat A-kirjaimen käyttöön sellaisenaan. Myöhemmin roomalaiset alkoivat käyttää etruskien kirjaimia latinankielisissä kirjoituksissaan. Tämän kehityksen tuloksena A-kirjaimesta tuli osa latinalaisia aakkosia.

Typografiset muodot


Roomalaisaikana A-kirjaimesta esiintyi jo monia erinäköisiä muotoja. Ensinnäkin oli monumentaalinen eli lapidaarinen tyyli, jota käytettiin hakattaessa tekstejä kiveen tai muuhun kestävään materiaaliin. Toisaalta oli olemassa jokapäiväisessä käytössä kursiivityyli, jolla yleensä kirjoitettiin vähemmän kestäville pinnoille. Niiden huonomman kestävyyden vuoksi sellaisia tekstejä ei ole säilynyt niin paljon kuin monumentaalisia, mutta niitä on jäljellä sen verran, että voidaan havaita jo silloin käytetyn kursiivisia suur- ja pienaakkosia sekä puolikursiivisia pienaakkosia. Myös monumentaalisen tyylin ja kursiivin välimuotoja esiintyi. Tunnettuja muunnelmia ovat varhainen puoliunsiaalinen, unsiaalinen sekä myöhempi puoliunsiaalinen.[3]

Jo Rooman valtakunnan loppuaikoina, 400-luvulla, Länsi-Euroopassa kehittyi useita pienen a:n muotoja. Sellaisia olivat Italiassa käytetty puolikursiivinen minuskeli, Ranskassa merovingilainen ja Espanjassa visigoottilainen minuskeli sekä Brittein saarilla anglosaksinen majuskeli. Kirjainten varhaisempien muotojen yhdistelmänä syntyi 800-luvulla karolinginen minuskeli, joka oli jo lähellä kirjainten nykyisiä muotoja. Tämä tyyppi oli siitä lähtien kirjoja jäljennettäessä yleisimpänä käytössä kirjapainotaidon keksimiseen saakka.[3]

Pienen a:n eri tyypit lienevät saaneet alkunsa siten, että nopeasti kirjoitettaessa ison A:n yläosan muodostava kolmio pyöristyi ja sen alaosa supistui, vasen alasakara katosi lopulta kokonaan, jolloin päädyttiin nykyiseen muotoon ɑ.[4] Muotoon a taas on myöhemmin päädytty pidentämällä silmukkaa ja vetämällä oikealta kaari sen ylle.[4] Italiassa olivat jo 1400-luvulla käytössä nämä molemmat päätyypit, joista edellistä nimitetään itaaliseksi, jälkimmäistä roomalaiseksi.

Itaalisessa muodossa yksinkertaisimmillaan on vain ympyrä ja sitä oikeassa reunassa sivuava tangentti. Se esiintyy joissakin painetuissakin kirjasinlajeissa, varsinkin kursiivissa, ja siihen pohjautuvat myös kaunokirjoituksessa käytetyt muodot. Useimmat painossa käytetyt kirjaisinlajit perustuvat kuitenkin roomalaiseen muotoon, nykyisissä groteskeissa tyypeissä kursivoidutkin.[4]

Joissakin yhteyksissä "a" ja "ɑ" katsotaan kahdeksi eri merkiksi. Koska jälkimmäinen muistuttaa muodoltaan kreikkalaista alfaa, sille on annettu nimi latinalainen alfa.[4] Sillä on Unicodessa oma koodiarvonsakin, U+0251.[4] Esimerkiksi kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa |a| ja |ɑ| tarkoittavat kahta eri vokaaliäännettä, joista |ɑ| on takaisempi kuin |a|.[5]

A suomen kielessä


A-kirjainta vastaava äänne on suomen kielessä [ɑ], lavea väljä takavokaali[1][2], joka äännetään suuväylä väljänä. Suomen kielessä [ɑ]:ta äännettäessä kieli vetäytyy hieman taaksepäin ja huuliaukko on lavea; huulet eivät osallistu ääntämiseen.

Äänteen etuvokaalinen vastine on [æ], jota vastaa suomen kielessä kirjain ä.

A on suomen yleiskielen yleisin kirjain.[6]

Muita esitystapoja


A a
ASCII 65 97
Unicode U+0041 U+0061

A-kirjaimen merkityksiä


Lähteet


Viitteet

  1. a b c d e f g Rantala, Risto & Suramo, Ari: Otavan Tietosanakirja, s. 9. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2002. ISBN 951-1-17811-3.
  2. a b c d e f g Matti Eskola: Suuri suomalainen tietosanakirja. Helsinki: Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1988. ISBN 951-643-289-1.
  3. a b Patricia Bayer (toim.), David Diringer: ”A”, Encyclopedia Americana I: A–Anjou. Grolier Incorporated, 2000. ISBN 0-7172-0133-3.
  4. a b c d e Jukka Korpela: ”Gemena-a:n kaksi perusmuotoa”, Kirjainten tarinat, s. 43. {{{Julkaisija}}}, 2011. Teoksen verkkoversio .
  5. Jukka Korpela: ”Vaihteleva ääntämys”, Kirjainten tarinat, s. 43. , 2011. Teoksen verkkoversio .
  6. Matti Pääkkönen: A:sta ö:hön. Suomen yleiskielen kirjaintilastoja. Kielikello, 1991, nro 1, s. 3. Artikkelin verkkoversio .
  7. a b Koululaisen tietosanakirja, s. 7. Gummerus Kustannus Oy, 1993. ISBN 951-20-4045-X.
  8. a b c d e f g h Facta 2001, 1. osa, s. 1. WSOY, 1981. ISBN 951-0-10222-9.

Aiheesta muualla











Luokat: Latinalaiset kirjaimet | Suomen kielen kirjaimet




Tiedot vuodesta: 27.02.2021 08:35:40 CET

Lähde: Wikipedia (Tekijät [Historia])    Lisenssi: CC-BY-SA-3.0

Muutokset: Kaikki kuvat ja suurin osa niihin liittyvistä sisustuselementeistä poistettiin. Jotkut kuvakkeet korvattiin FontAwesome-kuvakkeilla. Jotkut mallit poistettiin (kuten ”artikkeli tarvitsee laajennusta”) tai osoitettiin (kuten ”viittaukset”). CSS-luokat joko poistettiin tai yhdenmukaistettiin.
Wikipediakohtaiset linkit, jotka eivät johda artikkeliin tai luokkaan (kuten ”Punaiset linkit”, “linkit muokkaussivulle”, “linkit portaaliin”) poistettiin. Jokaisella ulkoisella linkillä on lisäksi FontAwesome-kuvake. Joidenkin pienten suunnittelumuutosten lisäksi media-säilö, kartat, navigointiruudut, puhutut versiot ja geomikroformaatit poistettiin.

Huomaa: Koska annettu sisältö otetaan automaattisesti Wikipediasta tiettynä ajankohtana, manuaalinen tarkistaminen oli eikä ole mahdollista. Siksi LinkFang.org ei takaa hankitun sisällön paikkansapitävyyttä ja todellisuutta. Jos tiedossa on tällä hetkellä vääriä tietoja tai siinä on virheellinen näyttö, ota rohkeasti yhteyttä ota meihin yhteyttä: sähköposti.
Katso myös: Valmistusmerkintä & Tietosuojakäytäntö.